17.11.2010

Työtä tontuille

Mitä voi antaa joululahjaksi ihmiselle, jolla on jo kaikkea?

En minä vaan tiedä. Mutta koiraihmisen pakettiin olisi kyllä ehdotus!

Meillä on aina arvostettu kovia, neliskulmaisia paketteja. Kaksitoistavuotiaana pyysin ja sain joululahjaksi kaksi suurta tietosanakirjaa, jotka palvelevat edelleen, vaikka silloisia luokkakavereita joululahjalistani kovasti naurattikin.


Jokajouluiselta Esplanadin Akateemiseen kohdistuvalta hyökkäykseltä tarttui viime vuonna mukaan tällainen, lahjaksi itselleni. Pitkien keskustelujen jälkeen tietty, laumanjohtaja kun oli jostain ihmeen syystä sitä mieltä, että meille ei tarvita, eikä varsinkaan mahdu enää yhtään uutta kirjaa, ja aiotko sä muka sitten lukea tota.


Sharon Montrosen Mutts on paras valokuvakirja ikinä. Sharon on erikoistunut eläinten, lasten ja vauvojen kuvaamiseen (ihana nainen!), mutta on tätä kirjaansa varten marssittanut studioon pelkästään maailman suosituinta koirarotua - siis sekarotua.



Sekoituksia löytyy laidasta laitaan ja koirat on kuvattu omina suurina persooninaan. Jokaiselle on varattu kokonainen aukeama, jonka toisella sivulla on mainittu kunkin mallin nimen lisäksi hänen edustamansa rotuyhdistelmä.






Mallien ilmeikkyys on niin liikuttavaa, ettei kirjaa voi selailla naama peruslukemilla. Montrose on valinnut omistuskirjoituksensa yhteyteen sitaatin, johon ei ole mitään lisättävää:

"Dogs' lives are too short. Their only fault, really."
- Agnes Sligh Turnbull

(suom. "Koirien elämät ovat liian lyhyitä. Mutta se onkin niiden ainoa vika.")

16.11.2010

Kirsutohtori

Näimme muutama viikko sitten lentokoneessa naisen, jolla oli hämmentävän suuri aurinkolippa päässään ja t-paidassaan teksti, joka laumanjohtajaa kovasti hymyilytti, mutta joka ei allekirjoittanutta 10 tunnin lennon jälkeen jaksanut kiinnostaa.

Mutta näinä iltapäivän hijaisina hetkinä, kun kaksi silmäparia seuraa herkeämättä (okei, vähän torkahdellen) tekemisiäni ja tasainen hengitys kohisee lattianrajassa, tuo mietelause risteilee vähän väliä mieleeni.

My therapist has a wet nose.


Terapeutillani on märkä nenä.  

(Meidän tapauksessamme myös vaaleanpunaraidallinen, toim. huom.)

P.S.
Kommenttilootassa oli päässyt käymään toistuvasti niin, että kivoja kommentteja oli jäänyt odottamaan julkaisemista. Otin kaikki kommentointirajoitukset pois vastaavan välttämiseksi jatkossa. Joku oli myös vahingossa (ehkä humalassa) ehdottanut susilauman listautumista Blogilistalle. Sekin otetaan harkintaan.

5.11.2010

Mainosmiesten koiruuksia

Mikäli olisin mainostuksen uhri, eikä koirien kuivanappuloiden ainesosilla olisi niin väliä (eli mikäli siperialaisten kulinaristivatsat kestäisivät mitä tahansa...), meillä syötäisiin ehdottomasti Pedigreetä. Yrityksessä, jossa ymmärretään näin hyvin koiraihmisten tunnemaailmaa, ei voi olla paljon pielessä.

Ensimmäisenä todennäköisesti nerokkain koskaan tehty mainos, jälkimmäisenä Nelosella juuri nyt pyörivä pätkä, joka saa meidän kotikatsomon hymyt korviin ja emännän hihittämään.


3.11.2010

Sushiluola

Luoja tietää, miksi päädyn dokumentoimaan ruoanlaittotalkoita aina juuri silloin, kun meillä valmistuu laumanjohtajan lempiruokaa. Toisaalta, mieluummin tätä kuvaa kuin lihasoppaa.




Laumanjohtajan ahertaessa keittiössä me ruoanlaittotaitorajoitteiset keskitymme meille tutumpiin puuhiin. Eli esim. varpaiden haisteluun...


 ...ja lojumiseen.


Kuten kuvista huomaa, uuden maton myötä keittiössäoleilusäännöt on pantu uusiksi: matolle saa nykyään tulla makoilemaan myös ruoanlaiton aikana, mutta häiritsevästi käyttäytyvät henkilöt poistetaan viipymättä, eikä mitään lattialle pudonnutta saa ottaa ilman lupaa.

Kodan mielestä keittiössä parasta on se, että siellä säilytetään sen lempileluja: keittiöpyyhkeitä. Se nuuhkii, puree ja imeskelee niitä onnellisena aina sopivan tilanteen sattuessa.


...Ja käyttää niitä tietysti myös unirätteinä.

Me sivulliset kävimme luonnollisesti myös ihmettelemässä valmista ateriaa. Itse en sushia syö - kuvissa on kaksi lautasta vain siksi, että pienet japanilaiset eivät ole ottaneet viikinkimiesten päivittäistä ravinnontarvetta huomioon ruokalautasia mitoittaessaan.



Tänään oli päivän päätteeksi vuorossa karvanpoistajaiset. Koirien harjaus-, kynsienleikkuu- ja pesuoperaatio on jostain syystä alkanut saamaan meillä apokalyptisiä mittasuhteita (= huutoa, tulikivenkatkua, kiroamista ja ärinää), ja ilmassa leijuu aina kiva yhdessä tekemisen meininki (= kaikkia laumanjäseniä ketuttaa tasapuolisesti samaan aikaan).


Olen yrittänyt saada aikaan jonkinnäköistä molempien osapuolten kannalta hyödyllistä sopimusta: "Jos te ette enää kasvata ylimääräistä pohjavillaa, mä en enää harjaa teitä. Ikinä."

Ilmeisesti kommunikaatio-ongelmien takia takkuavia rauhanneuvotteluja jatketaan toistaiseksi. 


"Älä nyt vaan tuo sitä harjaa enää lähelle..." 

2.11.2010

Pyllypiristys

Olo on ollut vähän vetämätön (kuten kuvasta näkyy, muillakin kuin allekirjoittaneella), ja koska jollain siellä ruudun toisellakin puolella ihan varmasti on, ajattelin ilahduttaa teitä tänään taltioidulla pyllykuvalla.


Pyllykuvissa on aina jotain erinomaisen hienoa, mutta oman lisänsä niihin tuovat ehdottomasti harjaamattomat villahousut ja katonrajaa kohti sojottavat takaraajat.

Pyllykuvan kylkiäisinä päivitän tiedot meneillään olevasta empiirisestä kokeesta, jonka olen uhannut aikoja sitten toteuttaa.


Laumanjohtaja toi taannoiselta Lapin-reissultaan tuliaisiksi porontaljan. Sopivaa on etsitty pari vuotta. Sen kummempia kriteereitä ei ole ollut, taljan on pitänyt vain näyttää ja tuntua sopivalta. Yritimme toissakesänä ostaa taljan Kauppatorilla turistitavaraa myyneeltä mieheltä, joka kieltäytyi sellaista myymästä kuullessaan, että taloudesta löytyy suuria koiria. Kaikki koirat kuulemma aina repivät porontaljat. Ei auttanut selittelyt, että lattioillamme on kyllä muitakin taljoja, joita ei ole revitty. Porontaljat ovat kuulemma asia erikseen.


Talja ostettiin pyllynlämmikkeeksi ennalta määrittelemättömään paikkaan, mutta päätin uhkarohkeasti asentaa sen makuuhuoneen lattialle, ja vieläpä juuri siihen kohtaan, jossa siperialaiset nukkuvat. Talja on ollut sijoillaan nyt puolitoista kuukautta, eikä siitä ole irronnut karvaakaan. Tarkalleen ottaen kumpikaan koirista ei ole ollut taljasta edes kovinkaan kiinnostunut, tosin Koda säilyttäisi sitä jostain syystä mielellään mytyssä.

Johtopäätös: emännän sisustustaipumukset 1 - siperialaiset 0

19.10.2010

Sinne ja takaisin

Olen puoliverinen kotihiiri - äitini mielestä jokin on pielessä, ellei parasta matkassa ole kotiinpaluu. Siispä voinkin tyytyväisenä todeta, että valtameren väärältä puolen ollaan kotiuduttu ja sormeen ilmestyneeseen ylimääräiseen rinkulaankin jo totuttu. Nimi näyttää vielä vähän oudolta, mutta miesvalinnasta riemuitsen edelleen.






Kaikki hääkuvat erinomaisen valokuvaajan ja rakkaan ystäväni Veikko Kähkösen käsialaa

Juhlat olivat niin onnistuneet, etten vielä oikein ymmärrä sitä itsekään. Sysäänkin kunnian onnistumisesta ihanille vieraillemme ja unohtumattomille esityksille. Häälahjalistamme oli hieman tavallisesta poikkeava, joten saimme lahjaksi muun muassa kaksi meille tehtyä kappaletta (joista toisen sietäisi päästä radiosoittoon) ja melkein morsiamen korkuisen pinon kirjoja. Suuri osa vieraista oli valinnut lahjalistan ensimmäisen kohdan ja tehnyt nimissämme lahjoituksen Helsingin Eläinsuojeluyhdistykselle. Kiitos.


Toipumismatkalle kaasutettiin hetimiten ja matkustusaikaa yhteen suuntaan kertyi vaatimattomat 25 tuntia. Olen puolikotihiirenä ylpeä ja yllättynyt siitä, että tälle urhealle maailmanmatkaajalle koti-ikävä iski vasta toisena päivänä. Tietokoneen taustakuva vaihdettiin siperialaisteemaiseksi ja iltaisin selailtiin puhelimien valokuvia. Nelitassuisista erillään eläminen on luonnotonta, sanon minä.




Matka meni ikävästä huolimatta hyvin. Laumanjohtaja snorklaili kilpikonnien perässä, kun itse makasin rannalla meritähtiasennossa. Iho on vaihtanut sävyä vampyyrinvalkoisesta ihmisenväriseen ja korvien välissä tuntuisi vieläkin olevan hiekkaa.

Puolentoista viikon löhölomailun jälkeen suuntasimme muutamaksi päiväksi suosikki-suurkaupunkiini Lontooseen.

Inhoan vaateostosten suorittamista (en toki aivan niin paljon kuin ruokaostoksilla käyntiä), mutta kaikkein mieluiten hoidan sen näin syksyisin, jolloin pörröisten ja lämpimien vaatteiden tarjonta vastaa niiden kroonista tarvettani. Sumuisessa Lontoossa tarjonta oli ilahduttavan suuri ja kotimatkaa varten piti ostaa (vain yksi ihan pikkiriikkinen) ylimääräinen laukku.




Parasta oli tietysti se, kun koirat haettiin kotiin. Tyypit olivat hyvässä hoidossa laumanjohtajan vanhempien luona, jonne suuntasimme suoraan lentokentältä. Kun avasimme ulko-oven, tuulikaapin oven takaa kuului skeptinen "Möh, möh?". Koda vastaanotti meidät kuitenkin yllättävän rauhallisesti, kun taas Nido ei vaikuttaisi vieläkään ihan uskovan, ettemme ole enää lähdössä pois.

 "Mä nyt vaan varmistan, ettei se tosta hilpase mihinkään..."

Ehkä osittain hyvitysmielessä päätin heti saapumista seuraavana aamuna, että keittiöön on saatava uusi matto nyt heti. Koda osoitti edelliselle matolle joitakin kuukausia sitten haisevan vastalauseensa ja minä sinetöin sen kohtalon pilaamalla sen pesussa. Nyt tilalle saatiin entistä ehompi, jota meillä ollaankin testailtu innokkaasti.



Keittiöömmehän ei noinniinkun periaatteessa ole ylimääräisillä häntäheikeillä asiaa silloin, kun siellä tehdään ruokaa. Allaolevassa kuvassa havainnollistetaan, miten uuden maton päälle voi silti vaivihkaa yrittää ujuttautua.

2.10.2010

Syysaamun unelma

En yleensäkään ole kiinnostunut siitä, sujuuko kaikki suunnitelman, käytännön tai perinteen mukaan.


Mutta kun 15 minuuttia sitten seisoin yöhousuissa ja talvisaappaissa tukka pystyssä etupihalla kuvaamassa ruskaa ja sumua, mielessä kieltämättä käväisi, mitä siviilisäädynvaihtajaisiin valmistautuvat naiset mahtavat yleensä näinä aamuina tehdä.




Ronjan kanssa tarkkaillaan vielä hetki sumun hälvenemistä, ja otetaan sitten aamupäiväunet.



Hyvin nukuttujen yöunien salaisuus: lapsuuden disney-peitto. Voikohan sen salakuljettaa juhlapaikalle ihan vain siltä varalta, jos morsian alkaa jossain vaiheessa nuokkumaan? Mielipiteitä?


Kaasojen sikeiden (ja edelleen jatkuvien) yöunien salaisuus: viime hetken valmistelut. Heikot kuolevaiset eivät ole tottuneet askartelemaan aamukolmeen saakka.




Erinomaista viikonloppua kaikille, peukkuja ja häntiä saa pitää pystyssä meidän puolesta!

30.9.2010

Haloo!

Koda tässä kiteyttää lähipäivien fiilikset.


...Keskellä sisustusta, jota emäntä ei myönnä sävyttäneensä koiriin.

Tahaton bloggaustauko on johtunut erinäisistä laumajärjestykseen tulevista muutoksista. Siviilisäätyä vaihdetaan ylihuomenna. Järjestelyt ovat sujuneet suunnilleen samaan malliin kuin hölmöläisiltä valon kantaminen säkissä mökkiin: koko ajan sitä olevinaan tekee jotain, mutta jostain syystä mitään ei tunnu saavan aikaiseksi, eikä tehtävien asioiden lista lyhene.

Siperialaiset eivät pyöri helmoissani varsinaisen tuomiopäivän aamuna, mutta Ronja pyörii. Tarkoituksena ja vakaana pyrkimyksenä on saada dokumentoitua aamun touhuja Ronjan näkökulmasta. Lähdemme pian siviilisäätypäivityksen jälkeen miettimään tekosiamme toiselle puolen maailmaa, ja siperialaiset jäävät perheelle hoitoon. Olen kiinnostuneena yrittänyt udella laumanjohtajalta, millä ilveellä hän aikoo saada minut irrotettua koirista silloin, kun lentokentälle pitää lähteä.

Aikoo kuulemma turvautua tainnuttamiseen.

Tulin siis vain ilmoittamaan, että hengissä ollaan, ja blogin normaaliin päiväjärjestykseen palaillaan viimeistään lokakuun lopulla.

...Ja jos nyt ihan rehellisiä ollaan, olen viimeiset pari viikkoa keskittynyt odottamaan sitä hetkeä, kun pääsemme reissusta kotiin ja saan upottaa kasvoni siperialaisten havuntuoksuisiin turkkeihin.

14.9.2010

Aamuhetki

13.9.2010

Käsityöläinen aktivoituu

Kun ikuisesti pennunmielinen koira viihtyy makuuhuoneessa yksin koko pitkän elokuvan ajan, luulisi epäilysten tietysti heräävän.

Mutta me hyväuskoiset henkilöt emme epäilleet mitään, ennen kuin todisteet löytyivät julkeasti lattialle leviteltyinä.


Huonot uutiset: käsityöläisharrastus jatkuu edelleen.

Hyvät uutiset: harrastuneisuus ei enää kohdistu villasukkiin. Saattaa tosin johtua siitä, että villasukat ovat meillä nykyään erityissuojelussa.

Syyllinen löytyi rikospaikalta kovin kiinnijääneen näköisenä.



"Ensin en meinannut tehdä mitään, mutta... 
Kun se vaan lojui siinä ja... Tuoksui ihan hieltä, joten mä..."

1.9.2010

Lähihoitaja

Mitä siperianhusky tekee silloin, kun emäntä on linnoittautunut sairaana vällyjen väliin?


Vahtii. Herkeämättä.

29.8.2010

Vierihoidossa

Nido sai tänään vieraita. Parhaat ystäväni sattuvat olemaan myös Nidon lempi-ihmisiä, joiden viereen sohvalle on pakko tunkea.


Rentoutumishetkeä häiritsevät saavat osakseen halveksuvaa mulkoilua.




...Ja lempihenkilöt ihailevia katseita.