28.11.2009

Linssilude

Miten kuvataan toista koiraa koiranpennun ollessa paikalla?














Ainoastaan niin, että pentukin pääsee kuviin.

26.11.2009

25.11.2009

Aloitteleville koirankäyttäjille sekä riippuvuuden jo muodostaneille

Eilisiltaisesta harmittavasta sattumuksesta (Koda säikähti vastaantulevaa jackrusselia kuollakseen) johtuen ajattelin tarjota vinkkejä koirankäyttäjille, lähinnä kodin ulkopuoliseen elämään ja etenkin lenkkeihin liittyen. Mikäli joku intoutuu muistamaan muitakin vinkkejä tai tekemään korjauksia tai huomautuksia omiini, saa niitä kernaasti lisäillä kommenttilaatikkoon. Painavaa asiaa kevennän enemmän tai vähemmän aiheeseen liittyvin, arkistoista löytynein kuvin.

1) Kun hankit koiranpennun, hanki sille remmi. Flexi ei ole remmi. Flexeistä lisää myöhemmin.

2) Kun aloitat lenkit koiranpennun kanssa, pidä pentu aina itsesi ja pientareen välissä. Tälle on useita syitä. Ensinnäkin laumanjohtaja kulkee aina edellä. Tällä on erityisesti merkitystä etenkin silloin, kun toinen koira tulee vastaan, sillä silloin oma koirasi jää kohtaustilanteessa taaksesi. Edellä kulkeva on laumassa vastuussa vastaantulijan kohtaamisesta, sekä mahdollisesta muun lauman puolustamisesta.

Jos koira on kohtaamistilanteessa takanasi, olet sinä sen vinkkelistä sen puolustaja. Mikäli asetelma on päinvastoin, kokee koira olevansa vastuussa sinun turvallisuudestasi. Tilanteen voi ajatella myös toisinpäin: vastaantulevalle koiralle (jonka reagointitavoista emme koskaan voi olla varmoja) näyttää remmin päässä riuhtova koira aina uhkaavammalta kuin koira, joka lähestyy omistajansa takana.


Toisaalta koira kannattaa pitää itsesi ja pientareen välissä samasta syystä, kuin lapsikin. Etenkin pentu on herkkä ärsykkeille ja voi toimia arvaamattomasti, jolloin sen säntäilyä muiden ihmisten, pyöräilijöiden ja autojen eteen on helppo hillitä sillä, että on pennun "tiellä".

Kahden tai useamman koiran kanssa lenkkeillessä täytyy tietysti soveltaa. Meillä väliaikainen käytäntö on se, että Koda kulkee pientareen puolella oikeassa kädessä, Nido tien puolella vasemmassa kädessä. Nido ei ole kiinnostunut vastaantulijoista, joten ko. asettelu ei ole tuottanut ongelmia. Käytäntö johtuu siitä, että koska Koda ei vielä osaa kaikissa tilanteissa hillitä itseään, olisi kahden ison koiran ulkoiluttaminen yhdessä kädessä haastavaa tai mahdotonta, ja Nido kärsisi epäilemättä varhaisiän hermoromahduksen, jos pentu olisi kyljessä kiinni tönimässä.


3) Mikäli asut alueella, jossa oma koirasi kohtaa perheen ulkopuolisia koiria jatkuvasti, on ehdottoman tärkeää, että koira totutetaan tulemaan toimeen kaiken ikäisten, muotoisten, väristen ja kokoisten koirien kanssa. Tästä kannattaa huolehtia koiran turvallisuuden takia. Vastaantulevasta koirasta ei voi koskaan mennä takuuseen, joten on hyvä olla varma siitä, että oma koira osaa tarpeen tullen puolustaa itseään, mutta ei toisaalta myöskään turhaan pelkää vastaantulijaa.

Itsensä puolustaminen ei tarkoita sitä, että koira uskaltaa hyökätä vastaantulijan kimppuun. Jos koirasi osaa puolustaa itseään ja kommunikoida kaikenlaisten koirien kanssa, se osaa reagoida uhkaavasti lähestyvään koiraan oikein ja näyttää sille, ettei itse ole uhkana. Muussa tapauksessa uhkaavasti lähestyvä koira voi aiheuttaa koirassasi yliliioitellun reaktion, joka puolestaan provosoi lähestyvää koiraa entuudestaan. Tuo yliliioiteltu reaktio voi olla sekä aggressiivinen että tarpeettoman alistuva.


4) Älä nosta koiraa koskaan syliin silloin, kun paikalla on vieraita koiria. Nostamalla koiran syliin varmistat sekä sen, että muut koirat kiinnostuvat yläilmoihin kohotetusta koirastasi, että sen, etteivät ne muut koirat pysty lukemaan syliisi suljetun koiran kehonkieltä. Jos koirasi on niin auttamattoman arka, että omistajan tuki on sille kirjaimellisesti elintärkeää, kannattaa koiralle tarjota turvaa niin että sen tassut pysyvät maassa.

5) Lähde aina siitä olettamuksesta, että vastaantulevaa koiraa ei saa "mennä moikkaamaan". Lenkkipolku ei ole leikkipaikka, etkä toisaalta edelleenkään voi olla varma siitä, millainen koira vastaantulija on. Mikäli lenkkikontaktitilanteet ovat vastaantulevalle koiralle vaikeita tai sen koulutus on niiden osalta kesken, vaikeutat omistajan tilannetta jo sillä, että kiinnität vastaantulevan koiran huomion pysähtymällä oman koirasi kanssa ihmettelemään vastaantulijaa.

Koiran sosiaaliset kontaktit eivät missään nimessä saa olla kiinni siitä, sattuuko lenkillä tulemaan vastaan muita koiria vai ei. Ihmisille vastaava tilanne olisi se, että sosiaaliset kontaktit riippuisivat siitä, sattuuko liikennevaloissa viereen pysähtyvän auton kuski moikkaamaan vai ei. Ei ole tarpeellista eikä puistojen tason huomioonottaen aina suotavaakaan käyttää koiraa koirapuistoissa, mutta jokaisella koiralla olisi hyvä olla vähintään pari tai muutama luotettavaa, säännöllistä leikkikaveria perustavanlaatuisten sosiaalisten taitojen varmistamiseksi.


6) Kun opetat omaa koiraasi olemaan huomioimatta vastaantulijoita, on paras opetus se, ettet huomioi heitä itsekään. Jos alat kiljumaan, hätäännyt, alat yht'äkkiä huomioimaan koiraasi tai suoritat monimutkaisia ohitukseenvalmistautumismanöövereitä, kiinnittää koirasi varmasti huomiota tilanteeseen. Pahimmassa tapauksessa saat senkin hätääntymään.

7) Koirien leikki ei näytä samalta kuin ihmisten leikki. Vaikka ei olekaan normaalia, että lapsi roikkuu toisen lapsen niskassa hampaillaan, ei se tarkoita sitä, etteikö sama käyttäytyminen olisi normaalia koirille. Koirat painivat, ärisevät, kalistelevat hampaitaan yhteen, repivät toisiaan hännästä ja purevat nilkkoja. 99% leikin aikana syntyneistä "riidoista" (=epäselvyyksiä arvojärjestyksessä) selviää parhaiten niin, että ihminen ei sekaannu niihin. Koirat osaavat yleensä selvittää riitansa itse ja se kannattaa niille salliakin, jotta sama riitely ei jatku seuraavalla kerralla. Tilanteeseen kannattaa puuttua silloin, jos koirista joku on selvästi alakynnessä ja toinen erityisen päällekäyvä tai aggressiivinen, tai jos joku koirista vaikuttaa pelokkaalta tai ahdistuneelta.

Kuvassa parikuiset Tutka ja Koda, jotka mukamas mahtuivat vielä silloin penkin alle.

Ja sitten niistä flexeistä.

Flexit ovat erinomaisia silloin, kun liikutaan esimerkiksi pellolla tai metsässä. Taajamaan ja koulutustilanteisiin (=pennulle) en suosittele niitä kellekään, joka on koiransa käyttäytymisestä vähänkään epävarma. Niiden kanssa tulee yleensä sitä helpommin ongelmia, mitä painavampaa koiraa niillä yritetään lenkittää. Flexiä on vaikea "kelata sisään" silloin, kun koira sen päässä vetää, ja se on täysin mahdotonta jos koira on suurikokoinen. Lisäksi on vaikea saada koira ymmärtämään, että sen pitäisi kulkea omistajan lähellä, jos sillä on parhaimmillaan seitsemän metriä liikkumavaraa.

(Toivon, että ylläolevat vinkit tavoittavat etenkin sen eilisiltaisen jackrusselinlenkittäjän.)

22.11.2009

Sunnuntaiaamun mysteeri

Pidän eläimistä siksi, että niiden käyttäytymisen ennustaminen on mahdollista. Eläimet toimivat vahvemmin ja suunnittelemattomammin viettiensä varassa kuin ihmiset, jotka voivat yllättää perustelemattomilla ja mielivaltaisilla reaktioilla silloin, kun niitä vähiten odottaisi.

Poikkeuksen sääntöön tekevät ainakin koiranpennut. Sen lisäksi, että ne eivät vielä ymmärrä pelisääntöjä tai maailmaa ylipäätään, niiden käyttäytymisen ennustaminen ja ymmärtäminen on täysin mahdotonta.

Suurin osa tilanteista on sellaisia, joista selviää huumorintajulla ja laskemalla kymmeneen. Siitä huolimatta olisi toisinaan kiva tietää, mitä pennun päässä liikkuu.

Kuvasarja tunnin takaa:




Mitä luulette yllä tapahtuvan?

Vaihtoehto 1: Koiranpentu käy huomaavaisuuttaan kannustamassa emännän työntekoa, joka on kiireisen viikon takia jäänyt sunnuntaiaamulle.
Vaihtoehto 2: Koiranpentu käy pissalla kahden sohvatyynyn ja sohvanpäällisen päällä käytyään ensiksi pissalla kummallakin puolella parisänkyä.

10 pisteen vihje: pesin juuri kaksi tyynyä, tyynynpäällisen, kaksi sohvanpäällistä, petauspatjan päällisen, eilen vaihdetut lakanat ja yhden täkin.

5 pisteen vihje: opin juuri, että 25-kiloisesta koiranpennusta tulee aika pirusti pissaa.

21.11.2009

Välinpitämättömyyden riemut

Ronja oli pentuna sellainen, että se ripustautui tassuillaan tiukasti sen ihmisen nilkkaan, joka kulloinkin oli poistumassa asunnosta. Myönnän, että saattaisi olla jokseenkin hankalaa, jos siperianhuskyt harrastaisivat samaa.


Mutta silti ihan vähän harmittaa, kun aamulenkin jälkeen kukaan ei tunnu olevan tippaakaan kiinnostunut siitä, lähdenkö koko päiväksi jonnekin vai en (vaikka miten seisoisin eteisessä kengät jalassa ja laukku kainalossa). Kiitti vaan jätkät.

Lopuksi kuva torstain kummallisten kuvien sarjasta.


Kummallista tässä on tietysti se, että Koda vaikuttaa sekä
a) rauhalliselta, että
b) harkitsevaiselta, minkä lisäksi se
c) on paikallaan.

19.11.2009

Ei omena kauas...

Pidän sanonnasta, jonka mukaan koira on omistajansa kaltainen. Jankutan aiheesta mielelläni ja etenkin sellaisissa tilanteissa, joissa koira osoittautuu huonokäytöksiseksi. Myönnän kuitenkin, että meilläkin tilanne on - niin hyvässä kuin pahassa - sama kuin kaikilla muillakin.

Nido
Laumanjohtajalta omitut piirteet: on harkitsevainen ja hiljainen, mutta kuitenkin usein täysin yllättävissä tilanteissa tarpeettoman röyhkeä. Sen varsinainen herääminen tapahtuu n. 45 minuuttia silmien avaamisen jälkeen ja se vie puolikkaan sängyn verran tilaa. Pitää liikunnasta, mutta yliarvioi oman fyysisen kapasiteettinsä. On ärsyttävän älykäs.

Emännältä omitut piirteet: ei siedä muutoksia, jotka eivät ole itsensä aikaansaamia. Ei pidä vierailijoista, etenkään yllätysvierailijoista. Ei siedä ylipäätään mitään yllätyksiä. Muuttaa mielipiteitään ja mielialojaan nopeasti - koirasaaressa jököttävä, ennen korkeintaan neutraaleita tunteita herättänyt roskis aiheuttaa nykyään suunnatonta epäluuloa. Pitää rutiineista etenkin silloin, kun ne liittyvät nukkumaanmenoon tai kotiintuloaikoihin. Viihtyy yksikseen. Pitää pienistä lapsista, ei pidä suurimmasta osasta aikuisia. Pelkää suurikokoisia miehiä.

Koda
Laumanjohtajalta omitut piirteet: massiivinen, jatkuvasti ja äärettömyyksiin saakka kasvava koko. Etenkin valtava ahteri. Kiinnostus aivojumppaa vaativiin tehtäviin, kuten asioiden purkamiseen. Motoriikan ja koordinaatiokyvyn täydellinen puuttuminen. Avuliaisuus ja sosiaalisuus; tarjoaa reippaasti ammattitaitoaan esim. sähkömiehelle tai lukkoja vaihtamaan tulleelle viattomalle sivulliselle. Loukkaantuu syvästi, jos apua ei hyväksytä. Aloittaa mielellään keskustelun ventovieraidenkin kanssa esimerkiksi lenkkipolulla tai liikennevaloissa. Oma ravinnontarve on omasta mielestään n. 10kg/pvä.

Emännältä omitut piirteet: "paljon melua tyhjästä"-tyyppinen suhtautuminen elämään. Melusaasteen tuottaminen etenkin silloin, kun joku on nukkumassa. Oman mielipiteen jakaminen silloinkin, kun kukaan ei ole sitä kysynyt. Ristiriitainen asennoituminen sanomalehtiin (joskus niiden olemassaolo ei haittaa, toisinaan ne kelpaavat vain silputtavaksi).  Ei omista edes nimellistä harkintakykyä. Aloittaa mielellään kyseenalaisia projekteja esimerkiksi keskellä yötä. On kiinnostunut siivousvälineistä. Teeskentelee ymmärtämätöntä silloin, kun ei halua toteuttaa annettuja ohjeita.


(Laumanjohtaja lähti parantamaan maailmaa taloyhtiön hallituksen kanssa ja minä jäin "siivoamaan". Eli levittelin kaikkien kaappien sisältöä lattioille ja pöydille, harkitsin imuroimista ja lopulta intouduin ottamaan kummallisia valokuvia koirista.)

16.11.2009

Siperianhuskyn käyttötarkoituksista

Jälkitautien edessä länsimainen lääketiede näyttäisi olevan polvillaan, joten olemme turvautuneet kuluneina viikkoina myös vaihtoehtoisiin hoitomuotoihin. Kuten vierihoitoon ja villasukkiin.


Joudun toteamaan, että siperialaispennun lämpö vaikuttaisi tuhoavan pöpöjä paljon tehokkaammin kuin perheenjäseneltä anastettu kuusi kokoa liian suuri villapaita tai äidin kutomat kädenlämmittimet.

Palkaksi palveluistaan pentu vaatii korvahierontaa.

5.11.2009

Lisäys edelliseen

Laumassa on otettu käyttöön sääntöuudistus: ruoanlaittotaidottomista laumanjäsenistä kellään ei ole enää asiaa keittiöön silloin, kun siellä laitetaan ruokaa. Toimitusta saa kyllä halutessaan ihastella keittiön ulkopuolelta.

Ja löytyipä kamerasta otoksia kuluneiltakin viikoilta. Laumamme nelijalkaisissa suurta suosiota aikanaan niittänyt rahi palasi kesätauoltaan asuntoon. Laumanjohtaja ehti kantaa sen eteiseen saakka, kun sen omistajuudesta käytiin ensimmäinen kiista, joka päättyi ennakkosuosikin voittoon.


Onnistuin myös saamaan kuvamateriaalia, joka osoittaa tyhjentävästi sen, miksi meille ei kannata hankkia lattiatyynyjä tai koiransänkyjä. Ei niitä käytetä. Vai olisiko tämä ymmärrettävissä niinkin, että niiden pitäisi olla suurempia?

Kootut selitykset


Susiblogin hiljaisuudelle löytyy useita syitä, kuten laumanjäsenten sairastelua. Itse käväisin vuoteenomana, Koda puolestaan osoitti vuorokauden jatkuneella oksentelulla, ettei Yrjölänpuuro sovi kaikille koirille.

Kamerakaan ei ole kulkenut mukana, kun olemme ulkoiluttaneet koiria vuoron perään yhden ihmisen voimin, eikä järjestelmäkameran ja kahden siperianhuskyn yhtäaikainen hallinta ole käsittääkseni mahdollista. Ellei asiassa tapahdu edistystä, pitänee palkata valokuvaaja. Suomen eteläisin osa on nimittäin vihdoin saanut lunta (=loskaa) ylleen ja Koda on eilen ja tänään päässyt tutustumaan kyseiseen aineeseen elämänsä ensimmäisiä kertoja. Ja joudun jälleen toteamaan, että ilmiselvästi lumi saa jonkin alkukantaisen vietin heräämään siperianhuskyissa. Tämänaamuinen lenkki sujui lievästi ilmaistuna ripeästi. Lumentuloon liittyy myös lukuisia koiranpennulle uusia ilmiöitä. Tuulilasiaan jäästä puhtaaksi raapinut naapuri sai osakseen niin epäluuloista mulkoilua, että voin vain kuvitella miten Koda tulee suhtautumaan aura-autoihin...

Olemme myös sortuneet johonkin, jolle viime talvena vielä naureskeltiin: laumanjohtaja osti molempien koirien pantoihin vilkkuvat valot. Ilman lunta (josta juuri tällä hetkellä ei kyllä ole pulaa) asfalttiviidakko on niin pimeä ja nastoilla ajavien autoilijoiden jarrutusmatkat niin pitkiä, etten uskalla enää liikkua ulkona ilman että koirat näyttävät joulukuusilta. Lemmikkimessuilta löytyi vilkkujen lisäksi myös uudet, järeät nahkapannat ja keittiöntäydeltä herkkuja.

Tuoreemman kuvamateriaalin uupuessa saatte ihastella tuota Kodasta kesälomalla napattua kuvaa. Saakohan Vuoden luontokuvaksi ehdottaa kuvaa, joka on otettu lemmikkikoirasta? Onhan tuossa selvästi luontoakin, eikä voittajakuvan valitsevalle komitealle tarvitse mainita, että pennun valpas katse liittyy kameran takana häämöttävään grillimakkaraan.