Piilo

Tänään olemme yrittäneet piilotella pahalta maailmalta.

Jos paha maailma tulee etsimään, taidan tietää, kenet se löytää ensimmäisenä...

Husky vastaa

Mikä on pahinta ihmisissä?

Sietämätön haju, jolta on hyvin vaikea suojautua.

Miten husky nukkuu?

Vaatimattomasti yhdellä peitolla ja tyynyllä ja vain puolikkaalla jenkkisängyllä.

Miten husky herätetään?

Ei herätetä.

Koska on sopiva aika vaihtaa petivaatteet?

Ei ainakaan nyt. Ihan sama, vaikka olisit jo aloittanut.

Mikä huskyn haaveammatti on?

Selvittäjä. Kodan viimeisin selvitystyö on, että tämän...

..sisällä on itseasiassa kaksi tällaista:

Lomaluonnos

Kolmella laumamme jäsenellä alkoi eilen syysloma. Vaikka laumanjohtaja ei tuohon onnekkaaseen joukkoon kuulukaan, esittelee hän kuitenkin seuraavassa erään sylikoiran avustuksella ehdotuksensa lomaviikon teemasta.

Edelliseen voisi yhdistää vielä kuumaa kaakaota, kynttilöitä ja musiikkia. Lomasuunnitelmat ovat sitä myöten valmiit.

Taivas lyö tulta

Meillä on tänään fiilistelty mieletöntä auringonlaskua. Kuvat puhukoot puolestaan.

Miten muuten selviydytään ilman keuhkokuumetta näin marraskuun korvilla, kun turkillinen osa porukasta näyttäisi jatkavan ihan pokkana terassikautta? Parvekkeen ovea ei voi tietenkään laittaa kiinni, mutta voisikohan kotioloissa alkaa pitämään pilkkihaalaria? Onnistuuko imuroiminen haalarissa? Toisiko haalari jopa jotakin lisämaustetta esimerkiksi telkkarin katsomiseen? Vai kannattaisiko kokeilla avotulen sytyttämistä olohuoneeseen?

Maanantaipiristys

Kun nyt kuitenkin olen ollut jo useamman tunnin hereillä aamun sarastaessa tyynylleni hypänneen siperialaispennun ansiosta, voin mainiosti ihastuttaa itse kunkin maanantaita viikon aikana kertyneillä kuvilla.

Ronja osoittaa Kodalle syvimmät tunteensa

Koda ja täyskumipallo, joka todistettavasti

a) on selvinnyt käytössä jo yli viikon

b) ei tuona aikana ole vahingoittanut sivullisia henkilöitä tai huonekaluja!

Syksyinen Salo

Aivan kuin lenkittäminen ei jo olisi tarpeeksi vaikeaa, kun penska hyppii tienvierustan puskiin marjojen perässä. Tästä puuttuikin vielä se, että sataa taivaan täydeltä kaikkien koirien mielestä maailman mielenkiintoisinta tavaraa. Siis ei kakkaa, vaan sitä toista - väittivät, että tänään ensilumi saataisiin pääkaupunkiinkin.

Eräs laumanjäsenemme näkee siis oletettavasti viikon sisällä elämänsä ensimmäisen kerran lunta. Tästä ei voi seurata mitään muuta kuin se, että erään emännän nenä/poski/leuka kyntää asfalttia ensimmäisen kerran tänä talvena. Jipii!

Pylly

Ajattelin vain tulla kysymään mielipidettänne: mitä luulette, voiko koiran pylly jatkaa kasvamistaan ikuisesti? Eli tulemmeko kärsimään jo vuoden sisällä merkittävästä pyllyongelmasta? Joudummeko muuttamaan isompaan asuntoon tämän takia? Tarvitseeko pyllyä kenties alkaa ruokkimaan erikseen? Ja ei kai pyllystä voi kasvun myötä kehittyä tietoista olentoa, joka alkaa lopulta esittämään vaatimuksia?

Otin leluasian kanssa revanssin; samalla kun hain eilen kolmannen jalallisen kupin (nyt on yksi kummankin ruoalle, yksi yhteinen juomakuppi), käytin valehtelematta ainakin puoli tuntia siihen, että kaivoin Mustin ja Mirrin hyllyiltä kestäviä leluja. Aseistauduin täyskumisella pallolla, vaniljanmakuisella täyskumilelulla, sekä erikoiskestävällä Dog Force -pehmolelulla.

Edellisistä mitään ei ole vielä rikottu. Toivoa on!

Lauantaituhonta

Alkutilanne, 17:30:

Salaperäinen lelukorintäyttäjä vierailee suosion saattelemana, 18:00:

Lopputilanne, 18:30:

Kommunikaatioproseduurit

Syksyn koulukuvausten kunniaksi pojat suostuivat tänään useampaan kertaan kaverikuviin. Eli olivat siis lähekkäin hetkinä, jolloin kamera oli kurkotuksen päässä.

Huomasin äsken makuuhuoneen ohittaessani että Koda oli hivuttautumassa avoimesta ikkunasta ulos. Se oli saanut tassut jo ikkunalaudalle ja kuikuili pusikkoihin, kun tartuin sitä niskasta. Kun sitten istahdin koneelle, se tuli viereeni istumaan ja tuijottamaan. Hetken tuijotettuaan se lausui päättäväisesti "MÖÖLIMÖÖÖLIMÖÖLI".

Sitten tuijotimme toisiamme. Äkkiä keksin, että ehkä se haluaa nähdä kunnolla ulos. Avasin sille parvekkeen oven ja nyt se jatkaa samojen pusikkojen tuijottamista nenä kiinni parvekelasissa.

Olemme siis ensimmäisen kerran ymmärtäneet toisiamme - se yritti kommunikoida kanssani ja minä ymmärsin. Odotan innolla tulevia keskusteluita. Olisi hienoa tutustua siperialaiseen näkökulmaan esimerkiksi puutulleista ja NATO:sta.

Nidokin oli pentuna kiinnostunut jakamaan näkemyksiään sivullisten kanssa, mutta nyt vanhempana se syventyy mieluummin itsenäiseen ajatustyöhön.