29.9.2009

Ruuhkaviikot

Hengissä ollaan, tosin raskaasti läähättäen ja hännät maata laahaten.


Koska meillä vähempikarvaisilla laumanjäsenillä (...mikä tarkalleen ottaen tarkoittaisi kylläkin itseäni ja Nidoa) on ollut kiire, stressi, hätäpaniikki, täpinä ja rasitus päällä, olemme pitäneet kiinni yhdestä asiasta: koirat on viety joka päivä puistoon ja siellä ollaan oltu niin kauan, kunnes kaikki laumanjäsenet ovat halunneet kotiin. Koirat aistivat herkästi ihmistensä olotiloja, eikä ole reilua, että ihmisten siivellä stressaavat koirat joutuisivat kiireen nimissä kärsimään ilman riehumismahdollisuutta.

Laumamme ulkojäsenet asuvat kuitenkin matkan päässä, joten koirat ovat siis joutuneet pitkästä aikaa matkustamaan autossa. Paljon. Ja Koda on enää kaksi kiloa Nidoa jäljessä. Ja takapenkillä on rajallisesti tilaa. Eikä Nido voi sietää tätä kehityssuuntaa.


Ja se osoittaa mielipiteensä aika selvästi.



Lauma ulkojäsenineen.

Nido äärimmäisenä oikealla, Koda kurassa pyöriteltynä, tiivis tuijotus kuuluu Tutkalle ja Rocky on tuo viehkeä brunette yläoikealla.


Lelukori on nyt tyhjä. Kuvassa mutustetaan viimeistä pehmoeläinraajaa. Samalla keksimme myös selityksen Kodan viikinkikoolle: se on tietysti syönyt itsensä täyteen pumpulia.

Koskaan ei kuitenkaan ole niin kiire, ettei ehtisi sisustamaan. Viime viikon suuri projektini oli huonekalujärjestyksen muuttaminen, johon Koda osallistui kaikella pennuninnokkuudellaan - se valitsi pontevasti tuhisten omalle tyynylleen uuden paikan...
...Joka ei tietenkään voinut olla missään muualla kuin telkkarin edessä.

Parin viikon päästä helpottaa jo, mutta siihen asti kiristetään tahtia. Ja yritetään pitää se mielessä, että synkimmälläkin hetkellä tunnelin päässä on aina siperianhusky.

20.9.2009

Lahjalista

Tänä vuonna kaikki läheisemme saavat joululahjaksi...


...kotitekoisia untuvapeitteitä!
Kuvassa puolikkaan laumanjohtajan verran huskykarvaa, joka on peräisin yhdestä koirasta.

Lahjaksi toivotaan...


...teippirullia.


...kykyä sietää typeriä ihmisiä



...ja kykyä ymmärtää koiria.

19.9.2009

Laiska lauantai

Tiedättekö sellaiset aamut, kun tekisi mieli maastoutua peittojen sekaan ja antaa hännän roikkua innottomana sängyn laidan yli?
Joillakin meistä taisi olla tänään juuri sellainen aamu.

...Kun taas toiset ovat viettäneet päivää tihutöiden parissa.

Terveisiä vaan Mustin ja Mirrin tytöille: niistä erikoisvahvistetuista saumoista ei ole hyötyä, jos pentu ratkaisee ongelman tekemällä reiän keskelle lelua.


Tämä lienee tulkittavissa niin, että vapaaehtoisia uloslähtijöitä löytyy... Taidan kerätä omankin häntäni roikkumasta ja viedä siperialaiset lenkille. Leppoisaa lauantaita kaikille!

17.9.2009

Pieni ja hento ote


Useamman kuukauden odotus on palkittu: Nido on tullut siihen tulokseen, että vähäinen fyysinen kosketus koiranpentuun on ehkä ihan siedettävää.

9.9.2009

Yhteenlaskua


Koda on ottanut ensimmäisen askeleen taparikollisen tiellä - se on oppinut laskemaan. Se tietää, että kaksi luuta on 100% enemmän kuin yksi luu. Se on myös kehittänyt itselleen harhaluulon, jonka mukaan 100% kaikista saatavilla olevista luista kuuluu sille.

8.9.2009

Raitarasisti

Nidolla oli pentuna ongelma lelukorien kanssa. Se söi niistä jokaisen, materiaalista ja korin sisältämistä leluista välittämättä. Sillä oli tapana tyhjentää lelukorin sisältö pitkäksi vanaksi halki olohuoneen ja jättää silputtu kori yllätykseksi vanan päähän.

Lopulta löysimme Nidon leluille ruostumattomasta teräksestä tehdyn korin, jota Nido ei ole edes yrittänyt syödä. Kun Koda oli muuttamassa meille, ajattelimme ostaa lelukorin kaveriksi toisen samanlaisen. Nidon kori oli täyttynyt kukkuralleen erilaisista leluista ja ajattelimme lelujen lisääntyvän entisestään, kun koiria tulee yksi lisää. Päätimme kuitenkin odottaa.

Ja sitten ilmeni, että Koda saakin lelut katoamaan.


Koda on tuhonnut järjestelmällisellä pieteetillä korillisen leluja. Jäljellä ovat vain ne lelut, joihin se ei koske: valikoima pehmopupun raajoja, pieni luu ja kuminen purulelu. Siis vain raidallisia leluja.

En itsekään pidä raidoista, joten sallittakoon mielipiteensä pennullekin.

5.9.2009

Arjen pieniä iloja

Pojat ovat olleet viimeiset viikot joka päivä vähintään kuutisen tuntia kahdestaan. Kotiin tullessamme eteisestä on tavattu kaksi pökkyräistä eläintä ja kämppä on ollut sen näköinen, kuin ne eivät olisi tehneet koko päivänä yhtään mitään. Edes liikkuneet. Siksi kävimme tänään hakemassa varastosta Kodan varalta pois käärityt matot, joista suurempi löysi uuden paikan ruokapöydän alta.

Koda, joka ei ole koskaan ennen päässyt tutustumaan oikeiden mattojen ihmeelliseen maailmaan, hyväksyi ratkaisun.

Kuvanottohetkeä edelsi minuuttitolkulla sukeltelemista, ähinää ja kiehnäämistä.

Olemme päässeet seuraamaan mielenkiinnolla Kodan kehittämiä arkirutiineita. Niistä ehdottomasti tärkein on se, että aina aamuisin aamupissan jälkeen on päästävä herättämään emäntä. Se juoksee sänkyyn suoraan ovelta, tassut kuraisina ja turkki ulkoilmalta vielä tuoksuen. Olen herännyt nyt joka aamu siihen, että tyynylleni tungetaan, päälleni kuolataan, korviani haistellaan, naamaani nuollaan ja päälläni möyritään.

Jokainen koiranomistaja tietää sen olevan maailman paras tapa herätä.