29.6.2009

Hammaskeiju kylässä

En ole koskaan ymmärtänyt joidenkin vanhempien (esim. omieni) tarvetta leikata lastensa hiuskiehkuroita talteen ja säilöä pudonneita maitohampaita. Ajatuskin on ällöttänyt: kuollutta solukkoa säilössä piirongin laatikossa. Hyi.

Kun sitten löysin tänään tällaisen olohuoneen lattialta, yllätin itseni pohtimasta, miten sen saisi kehystettyä. 

Soitin liikuttuneena äidilleni ja säilöin hampaan, jotta laumanjohtaja näkee sen töistä tullessaan.  Siihen mennessä olen varmaan ehtinyt rakentamaan hampaalle jonkinnäköisen alttarin.

28.6.2009

Auringonpalvoja

Kävimme eilen ensimmäistä kertaa moneen viikkoon Saaressa.

Samalla muistin, miksi olen hirveän onnellinen siitä ettei koirapuistoissa tarvitse enää käydä välttämättömien koirakontaktien takia. Nyrkkisääntönä pidän sitä, että koirapuistoon tai -saareen ei missään nimessä tule lähteä ainakaan silloin, kun keli on erinomainen. Silloin liikkeellä ovat nimittäin nekin koiranomistajat, jotka eivät ulkoiluta koiriaan kuin hyvän sään aikana. Samat omistajat pelkäävät yleensä kuollakseen siperianhuskyja ja nimeävät koiransa esim. Mikaela-Elisabethiksi.

Poikien polskiessa meressä jäimme juttelemaan vanhan koiratutun kanssa ja saaressa kului kevyesti pari tuntia. Kotimatkalla takapenkillä näytti tältä:


Nido on alkanut toimimaan laumanjohtajan kartturina. Olen itse kova antamaan ajo-ohjeita istuessani pelkääjän paikalla, joten Nido on oletettavasti oppinut viehättävän tapansa minulta.


Koska tiesin saavani olla kerrankin rauhassa eilisen saarikeikan uuvuttamalta parivaljakolta, asettauduin tänään auringonottoon heti kun heräsin. Nousin välillä vilvoittelemaan, syömään aamiaista ja lukemaan loput sivut Hesarista ja kun sitten suuntasin tyytyväisenä takaisin parvekkeelle, auringonottotuolini oli vallattu röyhkeästi.


En oikein tajua, miksi Nidon on asettauduttava juuri sille kaikista aurinkoisimmalle paikalle, sillä parvekkeella voisi makoilla varjossakin. Lisäksi tuon Nidon päälleen asettaman tyynyn funktio on minulle toistaiseksi hieman epäselvä.

26.6.2009

Tarinoita urbaaneista koirista

Heräsin äsken naureskelevan ihmisjoukon ääniin. Säpsähdin täysin hereille. Tarkemmin kuunneltuani tulin siihen tulokseen, että joko ryhmä huvittuneita amerikkalaisia on murtautunut kotiimme, tai sitten ne hekottelevat makuuhuoneen avoimen ikkunan alla.

Nopea tarkistus: ikkuna on kiinni ja kello on niin vähän, että laumanjohtaja ei voi olla vielä kotona. Koda nukkuu tassut taivasta kohden sängyn vieressä.

Nousin varovasti ylös ja lähdin hiippaillen selvittämään äänen alkuperää.


Löysin Nidon katsomasta telkkaria.

Se mulkaisi minua välinpitämättömästi olkansa yli, kun seisahduin sen taakse ihmettelemään. Hiippailin hissukseni takaisin sänkyyn ja mietin nyt, onko hämmentävämpää löytää olohuoneesta mölyäviä amerikkalaisia vai televisiota katsova koira.

Päätynen jälkimmäiseen.

23.6.2009

Helle, toinen osa

Muistatteko sen kommentin säänkestävästä koirasta? Otan sen takaisin.

Nyt on nimittäin ylitetty sääolosuhteissa jokin haamuraja. Nido ei enää suostu parvekkeelle. Koda ei jaksa tehdä päivisin muuta kuin kurkotella tassuillaan kattoon. Lojutaan nurkissa, haukotellaan. Käydään haistelemassa emännän aurinkorasvapurtiloa ja sitten kipitetään äkkiä takaisin sisälle. 

Olen yrittänyt tehdä kaikkeni koirien oloa parantaakseni, mutta olen paahtavan helteen edessä aika voimaton. Sälekaihtimet pysyvät pahimman porotuksen ajan visusti kiinni, tuuletin hurisee koko päivän ja raikasta vettä on saatavilla. Lenkeillä yritän noudattaa koirien omaa tahtia enkä harpo puolijuoksua, jos niillä on pieni vaihde päällä.

Kaikeksi onneksi Koda keksi tänään erinomaisen tavan viettää aikaa sisällä. Se ymmärsi yht'äkkiä, että makuuhuoneen ikkunasta näkee ulos.

20.6.2009

Kotona!

Saariloman saldo:

- järveen heitettyjä puhelimia: 1kpl
- järvestä sukellettuja puhelimia: 1kpl
- veneen laskusillalta veteen pudonneita koiranpentuja: 1kpl
- veneen laskusillalle yrittäneitä, mutta sitä ennen veteen pudonneita emäntiä: 1kpl
- vammautuneita ihmisiä yhteensä: 2kpl
- syötyä ruokaa: n. 10kg
- ulkoilutunteja: n. 50h
- eteiseen pökertyneitä siperianhuskyja: 2kpl

Syy sille, että kuvia luonnosta täysin rinnoin nauttivista koirista ei juurikaan ole, on tässä. Useimmat koirista viikonlopun aikana saadut näköhavainnot olivat tällaisia:

Kelit eivät suosineet meitä ihmisiä, mutta siperialaisia ne eivät tuntuneet haittaavan pätkääkään, joten ihmisten - etenkin flunssautuneen allekirjoittaneen - kyyhötellessä sisällä elukat pinkoivat saaressa minkä jaloistaan pääsivät. Eikä siinä kamera oikein pysynyt mukana.

Reissun valokuva-antia kuitenkin tässä (n. 300 kuvasta karsittuna), olkaa hyvät:








The silta of doom!


"En kyllä mene tästä yksin... Onko siellä joku? Apua!"




"Joo mee vaan käymään vessassa. Mä katon ettei ne pala..."



Vastarannan kokko


Oletteko miettineet, mitä termi "säänkestävä koira" tarkoittaa? Tätä.


Vieraat valtaavat kotiluolamme n. kolmen tunnin päästä ja sitä ennen pitäisi vielä imuroida auto siperialaiskarvoista. Siinä se kolmisen tuntia meneekin mukavasti... 

P.S.
Meidän koko lauma haluaa kunnioittaa Nopan muistoa - hyvää matkaa, ystävä hyvä
(Nido ottaa myös osaa suruun ja pahoittelee kovasti sitä kertaa, kun meinasi syödä Nopan. Ei kuulemma tarkoittanut pahalla.)

16.6.2009

Matkahäslinki

Jostain syystä keksin, että apinan raivolla kaikkien kalentereihin sovitettu juhannusloma kera uuden pennun ei vielä ole tarpeeksi haastavaa juhannustekemistä. Päätin, että palaamme Puulaveden eteerisen rentouttavasta auvosta jo lauantaina pääkaupunkiin pitämään pirskeitä lähimmille kavereille. Jotta en voisi perua suunnitelmaani, kutsuin ne lähimmät (siis n. 20) kaveria saman tien, ja ajankohta tietysti sopi kaikille.

Tänä aamuna sitten havahduin siihen, että kämppä näyttää Nagasakilta ja huomenna pitäisi olla lähtövalmiina, eikä siivoamiseen, kaupassakäyntiin tai mihinkään muuhunkaan ole aikaa enää sitten, kun lauantaina juuri ennen juhlia pääsemme kotiin. Laumanjohtaja katsoi asiakseen olla koko päivän töissä ja ilmatilaa vaarantamassa, joten pölypallojen, yleisen sotkun ja kahden mökkihöperöityneen siperianhuskyn kanssa oli sitten taisteltava yksin.

Koda antoi taidonnäytteen veitsenterävästä tilannetajustaan kakkaamalla nurkkaan ja pissaamalla sänkyyn sillä välin kun itse heiluin raivopäisenä imurin varressa ja vaihtelin kattolampun paikkaa ruokapöydällä seisten. Kyllä se on kuulkaa hieno eläin.

Kamera ja musiikkisoitin latautuvat, laukut (niin minun, laumanjohtajan kuin koirienkin) on pakattu ja koiria väsytetään juuri puistossa.

Koska päivä on ollut sieltä selkeästi stressaavimmasta päästä ja lämmin sauna odottaa, itse kukin voi rentoutua sopivaan juhannustunnelmaan näiden viikonloppuisten auringonottokuvien parissa. Mukana loikoilemassa myös tyylikkään kesätukan luottokampaajallaan leikkauttanut Hänen Keisarillinen Pyhyytensä, tuttavallisemmin Ronja.





Laumamme toivottaa Suden hetken lukijoille erinomaista keskikesän juhlaa ja palaa taajuuksille hulinasta toivuttuaan.

13.6.2009

Mister Siberia

Päivän kiperä visailukysymys: Kuinka otetaan ilman asianmukaista pöytää tai harjoitusta onnistunut seisontakuva pennusta, jota on viimeksi seisotettu kasvattajallaan?

Vastausvaihtoehdot:
a) Hyvin
b) Loistokkaasti
c) Ei oteta

Vihjeet:




Sitten vaan oikeaa vastausta arvailemaan...

12.6.2009

Hirviöitä jalkopäädyssä


Kun aamulla herään, yritän tehdä sen mahdollisimman äänettömästi. Avaan silmät ja analysoin tilanteen. Haiseeko kakka? Ei. Loriseeko pissa jossain? Ei. Kuuluuko omaisuudentuhoamisääniä? Ei tällä hetkellä. Se siis nukkuu. Minulla on ainakin käytännössä aikaa käydä vessassa, ennen kuin se on pakko viedä ulos. 

Sitten selvitän sen sijainnin.

Jalkopäädyssä lattialla, minun ja oven välissä. Saamari. Sen ohi ei pääse vessaan ilman että se herää. Kun yritän nousta varovasti, se iskee.

Se hyökkää kimppuuni häntä ja korvat heiluen, innoissaan mouruten ja minulla on n. 5 sekuntia aikaa pukea pihakelpoiset vaatteet päälle. (Tiedoksi tätä mahdollisesti lukeville naapureille että ei, en todellakaan suunnittele niitä aamuisia asujani etukäteen ja kyllä, tukkani on luonnontilassa juuri sen näköinen.) Tänä aamuna puoliunessa pihalla Kodan kanssa seistessäni satuin vilkaisemaan itseäni rappukäytävän ikkunasta ja nauroin ääneen. Tietenkään kukaan ei ole vastaheränneenä parhaimmillaan, mutta ilmeisesti toiset meistä alittavat riman oikein rytinällä.

Näin Eurovaalien jälkitunnelmissa on sanottava, että Nidossa on paljon samaa kuin keskiverto äänioikeutetussa. Se on kyllä vahvasti sitä mieltä, että ei ole vallitseviin olosuhteisiin tyytyväinen, muttei jaksa tehdä mitään niitä muuttaakseen. Kaikkea uutta ja mullistavaa se vastustaa kärkkäästi, mutta nöyrtyy muutoksiin nopeasti. Se ei ikinä haluaisi suihkuun eikä etenkään harjattavaksi, mutta ei pistä toimituksia vastaan sitten kun on jo suihkun/harjan alla. 

Lisäksi sitä on helppo manipuloida.
Tänään huomasin, että jos teeskentelen harjaamisessa olevan kyse koirahieronnasta, sukimisesta ja hellimisestä, se suostuu harjattavaksi oikein mielellään.

Eikö teistäkin näytä siltä, kuin se hymyilisi tässä omahyväisenä kiristettyään emännältään puolen tunnin kokovartalohieronnan?

Ruokalistan teemana tänään: kulttuuri

Kaikenlainen kulttuuri on lähellä sydäntäni. Pidän elokuvista, keräilen musiikkia cd- ja vinyylitallenteina ja luen paljon sekä lehtiä että kirjoja.

Muistan hämärästi varhaisnuoruudestani ja lapsuudestani sen, että jos vanhempani pitivät oikein erityisesti jostain, täytyi minun olla ehdottomasti sitä vastaan. Noin niin kuin periaatesyistä.

Siitä täytyy olla kyse tässäkin. Kasvattajiin kohdistetusta kapinasta.


Vinyyliuhri nro 1


Vinyyliuhri nro 2


Avotakka. Uusin numero. Luettu: 0 kertaa.

Nämä ovat siis kaikki Kodan aikaansaannoksia. Eivätkä suinkaan ainoita uhreja: silmittömän väkivallan kohteeksi on joutunut muitakin vinyylilevyjä, sekä mm. Glorian Kodin lukuisia numeroita. Tämän lisäksi sillä on tapana valmistaa Hesareista kotikutoista serpentiiniä ja kuorruttaa sillä työhuonetta. 

Joku voisi tietysti väittää, että tämä kaikki johtuu vain siitä, että sekä kaikki lehtitelineemme että molemmat vinyylilevytelineemme sijaitsevat lattialla. En suostu uskomaan moisia puheita. Tässä on takana jotain suunnitelmallista, mahdollisesti salaliitto, sillä Nido söi pienenä kaikista mieluiten elokuvakulttuuria.

11.6.2009

Ollaanko jo perillä?

Juhannus on ihan ehdottomasti lempijuhlani. Siis mikäli silloin on mahdollista päästä johonkin mahdollisimman Pitkälle - paikkaan, jonka pusikoissa ei kasva humalaisia. Tänä vuonna tuo paikka on Puulavesi, jonka laumamme valtaa koko vahvuudellaan laumanjohtajan vanhemmilla terästettynä. Käynnistämme veneen moottorin Kangasniemellä, josta suuntaamme vielä toistaiseksi tuntemattomaan saareen.


Ylläoleva kuva on edelliseltä koko lauman saarireissulta. Nido ei nuku veneessä muualla kuin tuolla ruokapöydän alla, eikä ylipäätään oleile veneessä muuten kuin syömässä tai nukkumassa käväistessään. Muutoin se viipottaa ympäri saarta ja oppi aikoinaan uimaankin Saimaan kallioilta alas pudotessaan. 

Tällä saarireissulla kaikki on kuitenkin toisin...


... Sillä nyt reissuun lähtee myös Koda. 

Tähän saakka se on käynyt Nidon hermoille ainoastaan samalle juomakupille tunkiessaan, Nidon lemppari-nukkumapaikan viedessään, Nidon leluilla leikkiessään ja takapenkillä Nidon vieressä matkustaessaan, mutta uskoisin Nidon kupin tulvivan yli viimeistään sitten kun se tajuaa Kodan seuraavan perässä veneellekin.


Koko kevään iltapäivälehdissä on julkaistu niksipaketteja, joissa neuvottomia vanhempia opastetaan, kuinka jälkikasvu pidetään rauhallisena pitkän automatkan ajan. Miksei vastaavia tehdä koiranomistajille? Nido on erinomainen matkustaja, mutta pitkillä automatkoilla se alkaa protestoimaan n. 1,5 matkustustunnin jälkeen, riippumatta siitä, onko juonut, syönyt ja liikkunut vai ei. Tässä osviittaa, kuvitelkaa aasin paikalle siperianhusky niin tiedätte mitä tarkoitan:


Loppukevennyksenä Koda näyttää teille, miten saunan ovesta kuljetaan. 

6.6.2009

Itku lyhykäisestä ilosta

Johtuen siitä, että se pari päivää kestänyt upea kesäsää muuttui sitäkin nopeammin tyylipuhtaaksi syyssääksi, olemme viettäneet kuluneen viikon neljän seinän sisällä mököttäen.

Siis myös koirat ovat mököttäneet. Makoilleet ympäri asuntoa, painineet innottomina ja nukkuneet iltapäivään saakka. Joko ne ovat ottaneet mallia minusta, tai minä niistä.

Eilen kävimme rokottamassa molemmat koirat. Tiedoksi kaikille useamman koiran omistajille, että koirien rokottaminen kannattaa ehdottomasti ajoittaa samalle kerralle - siinä säästää yhden klinikkamaksun verran (meidän tapauksessamme n. 20€), kun molemmat elukat rokottautuvat samalla käyntikerralla.
Koda käytti koko lääkärikäynnin odottamisineen päivineen hepulikohtauksiin, vinkumiseen ja yleiseen riehumiseen Nidon istuessa hiljaa vieressä.

Tänään heräsimme sälekaihtimien raosta pilkottavaan aurinkoon ja siitä innostuneena tartuin useampaan pitkään tekemättömänä seisseeseen siivousprojektiin. Pojat saivat ensimmäiseksi tehtäväkseen sängyn petaamisen. Ilmeni, että oli loistava idea ostaa tähän uuteen asuntoon suurempi sänky. Suuremmalla sängyllä on nimittäin huomattavasti mukavampi harjoitella kummallisia mangustihyppyjä. Joita epäilemättä sovelletaan tulevaisuudessa allekirjoittaneen herättämiseen.





Jos mietitte sitä, kuka kumma tuo kuvissa näkyvä valtavan kokoinen koira on, en ihmettele. Eilisessä punnituksessa Koda painoi 15 kiloa. Katsoimme kasvukäyrästä sen kulkevan aivan maksimipainon ylärajalla. Lääkärintarkastuksessa lääkäri kuitenkin kehui sopusuhtaista pentua, joten ylipainoa ei ole. Meidän pentu nyt vaan sattuu olemaan valtava.

Lopuksi kuvia viikon takaa. Noin sinistä taivasta ei sittemmin olekaan näkynyt.