27.4.2009

Kesän uintikeikka nro 1

Herättiin aikaisin ja saunomis-siivoamis-operaation jälkeen lähdettiin uittamaan koiria läheiselle hiekkakuopalle. Reissuun sisältyi runsaasti kesätuulen haistelua ikkunasta (niiden osalta, jotka auton ikkunoihin jo yltävät), sekä loppuhuipentumana tikkujäätelöt (niille, jotka jäätelöä saavat syödä).



Meillä saa istua myös peppu menosuuntaan päin jos siltä tuntuu.




"Kato tää sujuu multa jo tosi hyvin kahden koiran kanssa!"




Koda hyppäsi ennakkoluulottomalla liito-oravatyylillä niemen kärjestä suoraan veteen. Viisaana eläimenä se tajusi virheensä nopeasti ja ui u-käännöksen kautta äkkiä takaisin rantaan. Uudestaan sitä ei veteen saatu muuten kuin kahlaamaan, mutta ainakin tiedetään ettei se pelkää vettä. Sitten kun Koda kesäkuun alussa on saanut rokotukset, on uintiharjoituksia hyvä jatkaa Koirasaaressa.

Nyt eteisestä kuuluu tyytyväistä tuhinaa. Kuvassa taka-alalla kesken kuivaamisen simahtanut pikkuinen. Kuvasta poiketen Nido on tosin jo siirtynyt parvekkeelle auringonottoon. Sillä lienee tavoitteenaan edustava rusketus ennen Koirasaarikauden aloittamista.

25.4.2009


22.4.2009

Kevätblues

Istahdat vessaan. Välittömästi tämän jälkeen joku juoksee tuulispäänä sisään, suoraan saunaan ja sitten tuulispäänä matkoihinsa. Nenääsi leijailee vauvankakan ja -pissan viehkeä tuoksu. Kurkkaat saunaan ja huomaat kaiken mahdollisen tapahtuneen. Otat paperia ja kömmit lauteiden alle. Lyöt selkäsi. Meinaat kompastua turvallesi suoraan vasta keräämääsi kakkaan.

Ja kun vihdoin saat saunansiivoamisen valmiiksi ja lampsit vessasta tapahtuneesta kiukustuneena, eteisessä nukkuu kaksi koiraa kyljetysten. Etkä sitten enää muistakaan mistä olit vihainen.


Miten voi nukahtaa namin viereen? Siis ihan oikeasti?



Allekirjoittanut tutkii vauvaa, Nido vartioi rikospaikkaa.



Kohta on toukokuu! Ja sitten on enää kuukausi Kodan rokottamiseen!

21.4.2009

Bensaa suonissa

Meidän perheessä periytyy verenperintönä kyltymätön rakkaus nelipyöräisiin. Tästä johtuen perheeseen kulloinkin päätyneet nelijalkaiset on ollut tärkeä totuttaa autolla matkustamiseen, sillä sitä harrastetaan paljon.

Tänään oli opetusvuorossa perheen nuorimmainen. Sen lisäksi, että pikkuinen sai ihastella talvirenkaiden pyörittelyä, oli se myös ensimmäistä kertaa kyydissä ilman sylin turvaa. Alkumatkan ininän ja rimpuilun jälkeen se keskittyi katselemaan ikkunoissa viliseviä puiden latvoja sekä varmaotteista kuskiaan. 



Huomautettakoon, että jalkatilassa matkustaminen on harjoitusvaiheen käytäntö, myöhemmin siirrytään turvallisuussyistä istumaan penkille valjaisiin ja turvavöihin.

20.4.2009

Elon tiukuja

Koirissa kaikista parasta on se, että kun päivä on ollut huono, kotona on aina vastassa joku jonka päivän paras osa on se, että juuri sinä tulet kotiin.

Itse sain huonoon päivääni tänään köllöttelylääkettä välittömästi kotiutumiseni jälkeen:


Ja sitten päivän kuva-arvoitukseen:

Oman käsitykseni mukaan kuvassa esiintyy pieni häntä, sekä jokin jota joskus on käytetty lehtikorina, mutta joka nyttemmin on toimittanut lähinnä leikkikehän virkaa.

Vaikka olosuhteet eivät siihen vielä pitkään aikaan pakottaisikaan, päätimme viikonloppuna että on parempi opettaa pojat olemaan kahdestaan mahdollisimman nopeasti, sillä tehtävästä tulisi sitä vaikeampaa, mitä vanhempi Koda olisi ensimmäisellä yksinolokerralla. Suuntasimme siis kahdestaan ostoksille ja jätimme koirat kotiin. Puolen tunnin kahdestaanolo sujui pojilta päiväunien parissa, joten kokeilimme tänään uudestaan, tällä kertaa puolentoista tunnin poissaololla. Sekin oli ilmeisesti käytetty lähinnä nukkumiseen.

Kiitoksia muuten sille ihmisnerolle, joka on tajunnut ottaa Faunatarin valikoimiin oikeiden eläimien näköisiä leluja. Tuotiin viikonloppuiselta ostosreissulta koirille tuliaisiksi aidonnäköinen pupu, joka on nyt virallisesti taloutemme suosituin juttu.


Pupu!

Siitä taistellaan nukahtamiseen saakka aina kun joku sen jostain löytää ja voittajalla on tapana varmuuden vuoksi nukahtaa sen päälle. 
Jokainen koiranomistaja tietää hyvin että koirat eivät ole sokeita (Nido esimerkiksi tunnistaa pihaan ajavat ystäviemme tai perheenjäsentemme autot suljetun ikkunan läpi), joten on jokseenkin erikoista että koirien lelut ovat yleensä todella typerän näköisiä ja mahdollisimman kaukana aidoista eläimistä.


Hännätön majava, tmv.

Koiranpennun omistamisen ehdottomasti paras puoli on se, että oppii arvostamaan pieniä asioita. 
Itse olen oppinut olemaan pöyristyneen onnellinen aina kun astun sukkasillani/paljain jaloin johonkin märkään ja huomaan sen olevan mitä tahansa muuta kuin pissaa. 

Ylipäätään kaikki koiranpennun tarpeidenteosta saatava riemu on aivan omaa luokkaansa. Kun seisot puoli kuudelta aamulla tukka pystyssä puolisosi vaatteissa ojanpenkalla ja hihkut onnesta pissaamisen jaloa taitoa hölmistyneelle pennulle ääneen ylistäen, ohikulkijoiden ilmeet ovat todella näkemisen arvoisia.

18.4.2009

Pentu, mikä ihana tekosyy

Pääsi käymään niin, että sen sijaan että tänään oltaisiin saatu karsittua tekemättömien töiden listaa, tulikin löhöiltyä sängyssä pitkälle iltapäivään saakka.

Syyllinen moiselle lorvailulle on tässä:


17.4.2009

Perusasiat, osa 1

Opimme tänään erään merkittävän asiakokonaisuuden:

Kun tuulee, asiat liikkuvat.

Ihmetykseksemme tämä sääntö tuntuu olevan yleismaailmallinen laki, jota noudattavat orjallisesti ainakin ruoho, pitkät hiukset, maahan pudonneet lehdet sekä ikkunaverhot. Hämmästyneinä jäimme tarkkailemaan tilannetta rapun oven eteen.


Opimme taannoin myös, että isonveljen kanssa on erityisen mukavaa nukkua nenätysten, eikä silloin häiritse edes muiden laumanjäsenten tuijotus.

Aquaholisti perheessä

Eilen ajauduimme sellaiseen pakkotilanteeseen, että Koda oli pakko raahata Ikeaan. Halusin vain raportoida ja täten ilmoittaa, että sekin onnistui ansiokkaasti. Ilmoitin Kodalle jo hyvissä ajoin ennen pääovia että tämä on nyt sitten herran elämän epämiellyttävin kokemus joka ei tule toistumaan koskaan. Eläin näytti kovin ymmärtäväiseltä ja suhtautui kierrokseen rauhallisesti sylissä nuokkuen. Ainoana vaatimuksena sillä oli se, että sen piti saada olla nimenomaan allekirjoittaneen sylissä. Laumanjohtajan käsivarsille joutuminen aiheutti hysteerisen vinkukohtauksen ja paniikinomaista sätkyttelemistä, joka - lets face it - on juuri sitä mitä jokainen mies haluaisi Ikeassa tehdä jos miehisyydeltään kehtaisi.

Kun päästiin kotiin, pojat auttoivat tv-tason ja pienen hyllykön kokoamisessa. Koda panosti lähinnä työkalujen pureskeluun, valmiiden huonekalujen päällä kävelemiseen sekä noin muutenkin yleisen kaaoksen luomiseen. 

Eilen tuli myös ensimmäinen sellainen hetki, kun harmitti ettei koira ymmärrä puhetta sanasta sanaan. Olimme kokoamisrumban jälkeen lähdössä pitkälle iltalenkille, kun törmäsimme parkkipaikalla juopuneeseen mieshenkilöön, joka oli pissaamassa autoa vasten. Koda istui päättäväisesti alas, katsoi minua ja sitten taas miestä. Nido suhtautui välinpitämättömämmin - se tietää jo, että ihmiset ovat pääosin eläimiä typerämpiä, Kodalle se sen sijaan oli selkeästi järkytys.

Muutto Ruotsista Suomeen on ollut Kodalle ilmeisesti niin kova pala, että se on kehittänyt itselleen juomisongelman. Ongelma ilmenee vesikupin ympärillä nukkumisena ja sen jatkuvana tyhjentämisenä. Se saattaa keskeyttää intensiivisen paininkin siksi, että on pakko päästä juomaan. 


Kaveri hei... Ensimmäinen askel on juomisongelman myöntäminen.

14.4.2009

Pääsiäisnoita

Tänä pääsiäisenä saatiin suklaamunien, kummallisten pääsiäiskukkien ja muovitipujen sijaan oikein erityisen mieluisa pääsiäispaketti, pienenpieni pääsiäisnoita. Tai siis velho.

Laumanjohtaja haki nyytin lentokoneella Göteborgin lentokentältä (kuvassa yllä), johon nyytin kasvattaja (kiitos vain Marjut!) sen Hedekasista toimitti. Nyytti, joka näin kotioloissa tunnetaan paremmin Kodana, vietti ensihetket uuden laumanjohtajansa kanssa pontevasti kiljuen ja osoittautui niin isoksi pötkyläksi, että joutui lainaamaan siskonsa hieman isompaa kantolaukkua päästäkseen koneeseen. Koko lentomatkan Koda nukkui.

Kun matkalaiset sitten hieman ennen kahdeksaa pääsivät perille kotiin, istuimme Nidon kanssa eteisessä odottamassa. Ovi avautui hitaasti ja rappukäytävässä kökötti pieni, karvainen pallero, joka oli selvästi päättänyt olla tulematta sisään. Maanittelua jatkettiin pitkään ja kun sisään vihdoin uskaltauduttiin, ensimmäinen parituntinen vietettiin eteisessä. 

Nido on ollut muutoksesta tyrmistynyt. Kun Koda tekee jotakin pentumaista (syö mattoa, kompuroi, pissaa sisälle), Nido katsoo meitä sellaisella kattokaa nyt, mitä mä sanoin, palautetaan se!-ilmeellä. Se vahtii pennun tekemisiä jatkuvasti, seuraa sitä ja on kirsunmitan päässä etenkin silloin kun pentu syö jotakin. Erityisen vaikeaa Nidolle on ollut ymmärtää sitä, että pennulla on aivan yhtäläinen oikeus ruokaan. Koda puolustaa namejaan, lelujaan ja omaa henkilökohtaista koskemattomuuttaan kuitenkin reippaasti ärähtäen. Vaikka se onkin niin pieni että mahtuu seisomaan Nidon vatsan alla, se puolustaa itseään ja oikeuksiaan mallikkaasti.


Mitä sä teet? Ootko varma että noin saa tehdä?

Kahden koiran taloudeksi siirtyminen on aiheuttanut sen, että on pitänyt aloittaa erään täysin uuden asian opetteleminen: kahden koiran samanaikainen lenkittäminen. Homma on tuottanut haasteita etenkin siksi, että toinen koira on toista n. 75% pienempi, 8-viikkoinen, ja loputtoman kiinnostunut kookkaamman lenkkitoverinsa pissaamistoimenpiteestä (=ei osaa kuvitella mitään kiehtovampaa kuin suihkun alle tunkeminen). 


Pyllyt juomakupilla




Kodan käytös on myös aiheuttanut erinäisiä epäilyitä. Meillä on painava syy uskoa, että se on oikeasti joko:
- vampyyri
tai vaihtoehtoisesti
- kissa

Ensimmäinen epäilys johtuu siitä, että vampyyrit - kuten hyvin tiedämme - eivät näy valokuvissa. Kodasta on mahdoton saada valokuvia ja jos tavoitteena on saada siitä yksi onnistunut otos, täytyy kuvia räpsiä vähintään tuhat.
Jälkimmäinen epäilys puolestaan johtuu lähinnä naukumisesta ja selän köyristämisestä.

Koda on myös pelottavan älykäs. Se on jo nyt hyvä tulkitsemaan ihmisten tunteita, tuntee oman nimensä ja osaa tehdä kiellettyjä asioita salaa. Jos näen kauempaa sen olevan rikollisissa puuhissa ja kiellän sitä, se juoksee jo valmiiksi karkuun. Ja on siis kahdeksanviikkoinen. Toisin kuin Nidolla pentuna, Kodan lempileikkejä ovat leikit, joita leikitään yksin. Nidosta poiketen se myös nukahtaa mielellään syliin ja tykkää olla lähellä.

Pitänee lopettaa tähän. Äänistä päätellen joku on yrittänyt taas kiivetä matkalaukkuun ja jäänyt auttamattomasti jumiin.

12.4.2009

Zero day

Koska Nido tietää varsin hyvin, että emäntä on vielä toipilas, osallistui se eilisiin siivoustalkoisiin huolehtimalla emännän levontarpeesta.


Eilisestä huhkimisesta rasittuneena kaikki muut nukkuvat vielä ja itse ajattelin tulla ilmoittamaan, että tänään voi hyvinkin olla Nidon koko elämän tärkein päivä. Eikä tämän päivän jännittävyys- ja tärkeysarvoa meidän laumaan kuuluvien ihmistenkään kannalta ole toki kieltäminen.

Koska en ymmärrettävistä syistä pysty juuri nyt jännitykseltäni tuottamaan mitään tämän kaksisempaa tekstiä, keskityn kuviin, jotka löysin matkapuhelimen ja tietokoneen syövereistä.


Aina kun Nido pääsee olosuhteiden pakosta tai omistajiensa armosta matkustamaan takapenkillä, se ottaa kasvoilleen kuvassa hyvin erottuvan, ylpeilevän meitsi pääs takapenkille-ilmeen.



Nido pitää taukoa silppuamisesta.



Nido pitää taukoa siperianhuskyudesta.



Nidon ja Rockyn hammaspaini.



Nido (möykky etualalla) ja the one who got away.



Nido ajamassa näkymätöntä polkupyörää ojan yli.



Symbioosi.

Palaan asiaan pikimmiten, heti kun maltan istahtaa taas koneen ääreen. 

6.4.2009

Koda

Hyvät naiset ja herrat, saanko esitellä:

Bedarra Son Of A Witch, Koda

Kuvat otettu viikon välein. Kaikki kuvat © Bedarra.








Koda on kuulemma pentueen selkeä pomo ja pennuista kaikista suurin. Sitä ei häiritse ryömiä toisten yli ruokakupille eikä sitä jännitä murista lauman vanhemmille koirille. Voimakasta tahtoa löytyy siis jo, vaikka pieni pallero vielä onkin. Toisaalta Nidokin on niin vahvaluonteinen, että sille ei sopisikaan kaveriksi kuin toinen samanlainen luupää.

Ajattelin myös hieman valaista tarinaa Kodan nimen takana. Nidon nimen keksimme aikoinaan vahingossa ja nyt toisen koiran nimeä miettiessämme tulimme siihen tulokseen, että jos toisen nimi on jo niinkin erikoinen kuin Nido, ei toisellekaan voi antaa nimeksi mitään perus-Mustia.

Vaikkei Mustissa mitään vikaa olekaan.

Mietimme nimeä pitkään ja halusimme että sillä olisi jokin mieltäylentävä syvempi merkitys; selasimme skandinaavista jumaltarustoa ja erikielistä susisanastoa, kunnes mieleeni tuli Koda. Jotenkin pyörittelin sen lappalaiskodasta ja se tuntui heti sopivalta. Viime metreille toisena nimivaihtoehtona pysyi myös Oden, josta kumminkin luovuttiin siksi, että siitä puuttui se tietynlainen jämäkkyys, jota koiran nimessä mielestämme tulisi olla. Siis lähinnä sen takia, että sitä olisi helppo käskyttää, eikä sille tarvitsisi hankalan nimen takia keksiä kymmeniä näppärämpiä lempinimiä. Toinen etenkin itselleni mieluinen nimivaihtoehto oli Rodin, joka laumamme kielellisesti lahjattomampien jäsenten mielestä oli liian monimutkainen. Höh!

5.4.2009

Pentupuuhailua

Koska emme muutakaan tekemistä keksineet, päätimme laittaa kämpän jo nyt pentukuntoon. Ensinnäkin siksi, että totumme itse kaikuviin, matottomiin huoneisiin ja toisekseen sen takia, ettei Nido joudu kestämään kovin montaa muutosta kerralla.

Aloitimme ruuvaamalla sängynjalat irti, jotta korkea jenkkisänky olisi tarpeeksi matala 8-viikkoiselle huskypennulle.

Kuvassa sänky, keittiöjakkara, sängynjalkaa irti ruuvaava laumanjohtaja sekä erään nimeltämainitsemattoman työnjohtajan takatassut. Se auttoi lähinnä sukeltelemalla sängyn alle tai hyppimällä sen päällä silloin kun sitä nostettiin. Kiitos avusta, Nido, taas kerran.

Nido osallistui aktiivisesti myös mattojen viikkaamiseen ja rullaamiseen.




Se suhtautui muutokseen jälleen kerran epäluuloisesti.  Sillä on ollut jokaiselle asuntomme matolle oma, tarkoin määritelty käyttötarkoituksensa (alemmassa kuvassa rullataan luunsyöntimattoa, ylemmässä viikataan piileskelyalustaa), joten muutos ei ymmärrettävästi ole kovinkaan toivottu. Kannatusta ei myöskään saanut päätöksemme siirtää olohuoneen rahi makuuhuoneeseen, jossa se tulee palvelemaan pennun portaina sänkyyn.

Ja tässä itse syyllinen uudelleenjärjestelyyn:



(Mistä tuota karvaa on noin paljon tullut? Onko pentu kenties sittenkin jääkarhu? Sopisi meille oikein hyvin, ei tämä täällä pyörivä olentokaan ainakaan koira ole...)

Pikkuherra on saavuttanut nyt seitsemän viikon häkellyttävän iän ja aloittelee juuri viimeistä viikkoaan kasvattajan hellässä huomassa Ruotsin Hedekasissa. Tasan viikon päästä jätkä matkaa kasvattajansa kanssa Göteborgin lentokentälle, jossa laumanjohtajamme pakkaa pojan matkalaukkuun ja tuo kotiin. 

Katsoimme äsken laumanjohtajan kanssa elokuvaa olohuoneessa, kun makuuhuoneen sängystä kuului vaimea vikinä. Nido on yksinäinen. Se vikisee vaimeaa vikinäänsä aina silloin, kun kaipaa muiden koirien seuraa. Silloin ei meidän leikittämiset tai hellimiset riitä. Kun voisinkin jotenkin sanoa sille, että pikkuveli on jo melkein lentokoneessa. Se kyllä selvästi tietää, että jotain on tekeillä. Se tuntuu tarkkailevan meitä tavallista enemmän, kuin odottaen että jotakin tapahtuisi hetkenä minä hyvänsä.

PetExpon satoa

PetExpo oli hirveä kokemus. 

Missään vaiheessa ei oikeastaan selvinnyt, mitä järkeä on pitää lapsimessut ja lemmikkimessut yhdessä. Lemmikkipuolella tuntui olevan paljon asiallisia kuluttajakävijöitä, jotka olivat etsimässä tuleville tai nykyisille koirilleen tarvikkeita. Ja kun sekaan laitetaan juoksentelemaan satoja eläimiin hysteerisesti suhtautuvia lapsia... 
Myöskin näytteilleasettajien luettelo oli hämmentävän lyhyt ja yllätykseksemme emme saaneet hankittua kaikkea tarvittavaa. Tuntui, että messujen pääasiallinen tarkoitus olisi ollut vain toimia lisäkuriositeettina lapsimessujen kävijöille.

Nämä kumminkin lähtivät mukaan:

Nameja isommalle...

...ja pienemmälle pojalle
Nido ei voi syödä ns. "oikeita" luita, joten sen takia niitä ei löydy ostosten joukosta. Jos joku taas kauhistelee pikkupojan namikasan kovia nahkaluita, tiedoksi että niitä se ei saa natustella vielä pitkään aikaan.

Pienen pojan kaulapanta
Oli huvittavaa huomata, kuinka nopeasti Nidon pentuaika on unohtunut. Jouduimme kinastelemaan siitä, minkä kokoinen panta on pennulle sopiva ja sittenkin piti vielä hakea myyjä apuun. Tätä saa onneksi säädettyä kunnolla, joten luulisi sopivan aika pitkään. Suosimme Hurtan tuotteita siksi, että ovat kotimaisia ja olemme todenneet ne käytössä hyvälaatuisiksi. Lisäksi tuotteiden suunnittelu tuntuu Hurtalla olevan koiralähtökohtaista ja sekä pannat että valjaat pehmusteineen ainakin vaikuttavat siltä että ovat mukavia päällä.

Pienen pojan remmi
Suosimme mustia nahkaremmejä, sillä ne eivät tummu käytössä epäsiistin näköiseksi ja ovat pehmetessään taluttajan käsille kangasremmejä ystävällisempiä. Suunnitelmissa on kuitenkin ostaa sekä isommalle että pienemmälle pojalle Hurtan leveät kangasremmit, kunhan pienempi on hieman varttunut. Nido ei enää vedä remmissä, joten remmissä ei tarvitse voida roikkua kaksin käsin. Kangasremmit ovat myös sikäli turvallisempia, että niissä on näkyvät heijastimet molemmin puolin. Ja voihan ne pestä...

Matkajuomakuppi
Kun koiriemme roduksi on valikoitunut rotu, joka ei ole ehkä sieltä lämpöä kestävimmästä päästä, on koirien juottaminen reissuilla tärkeää. Käymme usein uittamassa koiria meressä ja merivesi ei tunnetusti ole se kaikista paras janojuoma... Tämän ostimme siksi, että vaikka Nido osaakin juoda sekä ihmisten juomamukeista että vesihanoista, pentu ei sitä todennäköisesti opi vielä pitkään aikaan. Tämä kuppi on kyllä loistava keksintö. Kuppi kestää keikuttamistakin ja jos suun sulkee, veden saa valutettua pois ainoastaan kääntämällä kupin kokonaan ylösalaisin. 

Ja sitten se kaikista tärkein:
Lentolaukku pennulle
Laukku on juuri sellainen, jota etsimmekin, tosin korkeussuunnassa 2-3 senttiä sallittua korkeutta matalampi. Laukku on huomaamattoman värinen ja materiaali helposti puhdistettavaa. Toisesta päädystä ja kummaltakin sivulta saa esille verkkoikkunat, jotta matkustaja näkee ulos. Toisaalta ikkunat saa myös peittoon, jotta mahdollisesti torkahteleva matkustaja ei häiriinny lentokentän vilskeestä. Pohjalla on pehmeä alusta (joka ei ole aitoa nahkaa, mutta joka puhdistusteknisistä syistä kannattaa vaihtaa sellaiseen), jonka saa helposti irti. Lisäksi toisessa päädyssä on laukun kantajan tavaroille pieni, vetoketjullinen tasku.
Parasta laukussa oli sen hinta-laatu-suhde. Koska laukkuun kaavailtu matkustaja ei todennäköisesti tule reissaamaan laukussa kuin kerran, oli tärkeää löytää edullinen, mutta laadukas laukku.

Ostimme lisäksi myös suuren, auton taka- tai etupenkin kokonaan peittävän matkustusalustan, jonka saa myöskin helposti pestyä ja jonka läpi koiran saa kytkettyä turvavöihin. Takapenkille alusta kytketään siten, että se ripustetaan etu- ja takapenkkien niskatukiin kiinni, jolloin se muodostaa koko takapenkin kokoisen koirakaukalon. Koska kummassakaan autossamme ei ole kahta täysikokoista siperianhuskya vetävää tavaratilaa, alusta on hyvä ja turvallinen ratkaisu pitkillekin automatkoille. Toisaalta oletamme että myös koira itse on tasaisen alustan päällä rauhallisempi kuin epätasaisen takapenkin päällä taiteillessaan. Alusta tuntuu olevan lujaa tekoa, joten kestänee helposti kahdenkin koiran matkustamisen.

Kehotan myös huomioimaan, että emme ostaneet yhtäkään lelua. Emme yhtä ainutta. Aika esimerkillinen suoritus.

Vielä jäi siis puuttumaan pennun ruokasäkki (saimme tosin sellaisen ostamista varten viiden euron alennussetelin), valjaat, turvavyöt sekä varoliivi. Valjaiden ostamisen jätimme suosiolla myöhemmäksi, sillä sopivia valjaita on ilman itse käyttäjän läsnäoloa hiukan vaikea ostaa, etenkin kun emme ole koskaan edes nähneet itse käyttäjää. Varoliivit sen sijaan saavat aluksi olla hieman väljätkin, joten harmitti kyllä kun niitä ei tuntunut olevan missään päin messuja myynnissä.

Keskiviikkona pennut pääsevät eläinlääkärin tarkastukseen ja sunnuntaina koittaa viikkokausia odotettu h-hetki. Pentujen seitsenviikkoiskuvat tulevat oletettavasti tänään, joten palaan mahdollisesti vielä asiaan niiden merkeissä.