5.11.2009

Kootut selitykset


Susiblogin hiljaisuudelle löytyy useita syitä, kuten laumanjäsenten sairastelua. Itse käväisin vuoteenomana, Koda puolestaan osoitti vuorokauden jatkuneella oksentelulla, ettei Yrjölänpuuro sovi kaikille koirille.

Kamerakaan ei ole kulkenut mukana, kun olemme ulkoiluttaneet koiria vuoron perään yhden ihmisen voimin, eikä järjestelmäkameran ja kahden siperianhuskyn yhtäaikainen hallinta ole käsittääkseni mahdollista. Ellei asiassa tapahdu edistystä, pitänee palkata valokuvaaja. Suomen eteläisin osa on nimittäin vihdoin saanut lunta (=loskaa) ylleen ja Koda on eilen ja tänään päässyt tutustumaan kyseiseen aineeseen elämänsä ensimmäisiä kertoja. Ja joudun jälleen toteamaan, että ilmiselvästi lumi saa jonkin alkukantaisen vietin heräämään siperianhuskyissa. Tämänaamuinen lenkki sujui lievästi ilmaistuna ripeästi. Lumentuloon liittyy myös lukuisia koiranpennulle uusia ilmiöitä. Tuulilasiaan jäästä puhtaaksi raapinut naapuri sai osakseen niin epäluuloista mulkoilua, että voin vain kuvitella miten Koda tulee suhtautumaan aura-autoihin...

Olemme myös sortuneet johonkin, jolle viime talvena vielä naureskeltiin: laumanjohtaja osti molempien koirien pantoihin vilkkuvat valot. Ilman lunta (josta juuri tällä hetkellä ei kyllä ole pulaa) asfalttiviidakko on niin pimeä ja nastoilla ajavien autoilijoiden jarrutusmatkat niin pitkiä, etten uskalla enää liikkua ulkona ilman että koirat näyttävät joulukuusilta. Lemmikkimessuilta löytyi vilkkujen lisäksi myös uudet, järeät nahkapannat ja keittiöntäydeltä herkkuja.

Tuoreemman kuvamateriaalin uupuessa saatte ihastella tuota Kodasta kesälomalla napattua kuvaa. Saakohan Vuoden luontokuvaksi ehdottaa kuvaa, joka on otettu lemmikkikoirasta? Onhan tuossa selvästi luontoakin, eikä voittajakuvan valitsevalle komitealle tarvitse mainita, että pennun valpas katse liittyy kameran takana häämöttävään grillimakkaraan.

2 kommenttia:

  1. Tervetuloa takaisin. Siis TERVEtuloa. Meilläkin 2/3 pesueesta puolikuntoisia. Röh röh. Koira kuudes, mutta se on elämänsä vedossa.

    Mitä tuohon kuvaan tulee niin sehän on kiistatta luontokuvavoittaja-ainesta. Ja nuo värit... harmaa on niin hieno väri. Sävyjä löytyy.

    VastaaPoista
  2. Kiitos kaunis :) Joo, sitä on selvästi liikkeellä. Meillä on kolme neljästä sairastanut JOTAKIN, josta nyt on jo melkein selvitty, ja joka ilmeisesti ei liity sorkkaeläimiin mitenkään.

    Harmaahan on väreistä paras! Se tuntuu omaan silmään nyt niin hyvältä, että näiden kaikkien harmaiden hankintojen keskellä vähän hirvittää, onko vaikutelma kymmenen vuoden päästä enää sama.

    VastaaPoista

Kahdeksan tassua ja kymmenen vikkelää sormea kiittävät kommentistasi.