29.9.2009

Ruuhkaviikot

Hengissä ollaan, tosin raskaasti läähättäen ja hännät maata laahaten.


Koska meillä vähempikarvaisilla laumanjäsenillä (...mikä tarkalleen ottaen tarkoittaisi kylläkin itseäni ja Nidoa) on ollut kiire, stressi, hätäpaniikki, täpinä ja rasitus päällä, olemme pitäneet kiinni yhdestä asiasta: koirat on viety joka päivä puistoon ja siellä ollaan oltu niin kauan, kunnes kaikki laumanjäsenet ovat halunneet kotiin. Koirat aistivat herkästi ihmistensä olotiloja, eikä ole reilua, että ihmisten siivellä stressaavat koirat joutuisivat kiireen nimissä kärsimään ilman riehumismahdollisuutta.

Laumamme ulkojäsenet asuvat kuitenkin matkan päässä, joten koirat ovat siis joutuneet pitkästä aikaa matkustamaan autossa. Paljon. Ja Koda on enää kaksi kiloa Nidoa jäljessä. Ja takapenkillä on rajallisesti tilaa. Eikä Nido voi sietää tätä kehityssuuntaa.


Ja se osoittaa mielipiteensä aika selvästi.



Lauma ulkojäsenineen.

Nido äärimmäisenä oikealla, Koda kurassa pyöriteltynä, tiivis tuijotus kuuluu Tutkalle ja Rocky on tuo viehkeä brunette yläoikealla.


Lelukori on nyt tyhjä. Kuvassa mutustetaan viimeistä pehmoeläinraajaa. Samalla keksimme myös selityksen Kodan viikinkikoolle: se on tietysti syönyt itsensä täyteen pumpulia.

Koskaan ei kuitenkaan ole niin kiire, ettei ehtisi sisustamaan. Viime viikon suuri projektini oli huonekalujärjestyksen muuttaminen, johon Koda osallistui kaikella pennuninnokkuudellaan - se valitsi pontevasti tuhisten omalle tyynylleen uuden paikan...
...Joka ei tietenkään voinut olla missään muualla kuin telkkarin edessä.

Parin viikon päästä helpottaa jo, mutta siihen asti kiristetään tahtia. Ja yritetään pitää se mielessä, että synkimmälläkin hetkellä tunnelin päässä on aina siperianhusky.

2 kommenttia:

Kahdeksan tassua ja kymmenen vikkelää sormea kiittävät kommentistasi.