5.9.2009

Arjen pieniä iloja

Pojat ovat olleet viimeiset viikot joka päivä vähintään kuutisen tuntia kahdestaan. Kotiin tullessamme eteisestä on tavattu kaksi pökkyräistä eläintä ja kämppä on ollut sen näköinen, kuin ne eivät olisi tehneet koko päivänä yhtään mitään. Edes liikkuneet. Siksi kävimme tänään hakemassa varastosta Kodan varalta pois käärityt matot, joista suurempi löysi uuden paikan ruokapöydän alta.

Koda, joka ei ole koskaan ennen päässyt tutustumaan oikeiden mattojen ihmeelliseen maailmaan, hyväksyi ratkaisun.

Kuvanottohetkeä edelsi minuuttitolkulla sukeltelemista, ähinää ja kiehnäämistä.

Olemme päässeet seuraamaan mielenkiinnolla Kodan kehittämiä arkirutiineita. Niistä ehdottomasti tärkein on se, että aina aamuisin aamupissan jälkeen on päästävä herättämään emäntä. Se juoksee sänkyyn suoraan ovelta, tassut kuraisina ja turkki ulkoilmalta vielä tuoksuen. Olen herännyt nyt joka aamu siihen, että tyynylleni tungetaan, päälleni kuolataan, korviani haistellaan, naamaani nuollaan ja päälläni möyritään.

Jokainen koiranomistaja tietää sen olevan maailman paras tapa herätä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kahdeksan tassua ja kymmenen vikkelää sormea kiittävät kommentistasi.