11.6.2009

Ollaanko jo perillä?

Juhannus on ihan ehdottomasti lempijuhlani. Siis mikäli silloin on mahdollista päästä johonkin mahdollisimman Pitkälle - paikkaan, jonka pusikoissa ei kasva humalaisia. Tänä vuonna tuo paikka on Puulavesi, jonka laumamme valtaa koko vahvuudellaan laumanjohtajan vanhemmilla terästettynä. Käynnistämme veneen moottorin Kangasniemellä, josta suuntaamme vielä toistaiseksi tuntemattomaan saareen.


Ylläoleva kuva on edelliseltä koko lauman saarireissulta. Nido ei nuku veneessä muualla kuin tuolla ruokapöydän alla, eikä ylipäätään oleile veneessä muuten kuin syömässä tai nukkumassa käväistessään. Muutoin se viipottaa ympäri saarta ja oppi aikoinaan uimaankin Saimaan kallioilta alas pudotessaan. 

Tällä saarireissulla kaikki on kuitenkin toisin...


... Sillä nyt reissuun lähtee myös Koda. 

Tähän saakka se on käynyt Nidon hermoille ainoastaan samalle juomakupille tunkiessaan, Nidon lemppari-nukkumapaikan viedessään, Nidon leluilla leikkiessään ja takapenkillä Nidon vieressä matkustaessaan, mutta uskoisin Nidon kupin tulvivan yli viimeistään sitten kun se tajuaa Kodan seuraavan perässä veneellekin.


Koko kevään iltapäivälehdissä on julkaistu niksipaketteja, joissa neuvottomia vanhempia opastetaan, kuinka jälkikasvu pidetään rauhallisena pitkän automatkan ajan. Miksei vastaavia tehdä koiranomistajille? Nido on erinomainen matkustaja, mutta pitkillä automatkoilla se alkaa protestoimaan n. 1,5 matkustustunnin jälkeen, riippumatta siitä, onko juonut, syönyt ja liikkunut vai ei. Tässä osviittaa, kuvitelkaa aasin paikalle siperianhusky niin tiedätte mitä tarkoitan:


Loppukevennyksenä Koda näyttää teille, miten saunan ovesta kuljetaan. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kahdeksan tassua ja kymmenen vikkelää sormea kiittävät kommentistasi.