10.5.2009

Äitienpäivän nokkimiset


Olen itse ollut luova lapsi. Tiedättehän - sellainen, joka keskittyi mielellään erilaisten mahdollisimman luovien leikkien ja pelien kehittämiseen ja jätti sitten kyllästyttyään niiden toteuttamisen kesken. Olen myös ollut pienestä saakka kovin kiinnostunut kuvataiteesta. Ja nyt siirtänyt tuon kiinnostuksen koiriini.

Tässä epäselvä otos koirien teoksesta Räkää aamunkajossa. Kanvaasina on käytetty makuuhuoneen ovilasia, siveltiminä kirsuja. Teos ilmentää impressionismin keinoin sitä tunteenpaloa, pettymystä ja halveksuntaa, jota ihmisen asettamat rajat ja normit koirissa aiheuttaa.

Länsirintamalla on muutoin hiljaista. Pissaamisharjoituksia on jatkettu tarmokkaasti ja punaisesta langasta (siitä, että pissaamisen soisi kohdistuvan nimenomaan ulkotiloihin tai vähintäänkin johonkin muualle kuin tekstiileille) on jo melkein saatu kiinni. Toinen koulutuksellinen kipukohta on ollut järjetön kiljuminen, jota sitäkin pyritään kanavoimaan sisätiloista pois.

Perjantaina Koda sai 12-viikkoisrokotuksen, jonka varjolla käytiin testaamassa lähelle avattu eläinsairaala. Kodaa luultiin samojediksi (googlettakaa, ellette tiedä miltä samojedi näyttää. Voin tiivistettynä kertoa, että ei ainakaan siperianhuskyltä) ja se tuomittiin auttamatta ylipainoiseksi. Sinänsä hieman vaikea ryhtyä sen kummempiin toimenpiteisiin, kun en Kodan ylipainoa itse näe. Mutta ilmeisesti sitten vähennämme ruoan annoskokoa...


Tänään teimme äitienpäiväkierroksen ja kävimme moikkaamassa molempien äitejä valkovuokkokimput kourassa. Vierailujen päähuomion vei tietysti Koda. Se on vakaasti päättänyt, että suostuu matkustamaan laumanjohtajan autossa vain siinä tapauksessa, että saa matkustaa takapenkin lattialla. Siispä se pälyili tänäänkin koko matkan etupenkkien selkänojien välistä.

Kuvaa katsoessanne voitte miettiä sitä, kuinka vaikeaa tuolle naamalle on sanoa ei.

Aika vaikeaa, nimittäin.

Äitienpäiväkierroksen jälkeen vuorossa oli koiratreffit. Rockyn laumaan on tullut uusi jäsen, Tutka, joka on nyt yhdeksänviikkoinen ja Nidon sukulaispoika. Vielä toistaiseksi se keskittyy lähinnä jalkojen välissä kyyhöttämiseen, mutta on suloinen kuin mikä ja painaa korkeintaan saman verran kuin marsu.

Kuvassa alla Rockyn äiskän pylly, Tutkan jäätävä katse, Nido, taka-alalla meidän laumanjohtaja ja Rockyn tassut. Kuvasta kiitoksia Rockyn iskälle, Samulle.

Edellämainittu tarkkasilmäinen kuvaaja yllätti Kodan tänään lempipuuhastaan: nokkimasta. Sen suosikki-nokkimiskohteita ovat etenkin sänky ja sohva, mutta myös multa käy paremman puutteessa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kahdeksan tassua ja kymmenen vikkelää sormea kiittävät kommentistasi.