5.4.2009

Pentupuuhailua

Koska emme muutakaan tekemistä keksineet, päätimme laittaa kämpän jo nyt pentukuntoon. Ensinnäkin siksi, että totumme itse kaikuviin, matottomiin huoneisiin ja toisekseen sen takia, ettei Nido joudu kestämään kovin montaa muutosta kerralla.

Aloitimme ruuvaamalla sängynjalat irti, jotta korkea jenkkisänky olisi tarpeeksi matala 8-viikkoiselle huskypennulle.

Kuvassa sänky, keittiöjakkara, sängynjalkaa irti ruuvaava laumanjohtaja sekä erään nimeltämainitsemattoman työnjohtajan takatassut. Se auttoi lähinnä sukeltelemalla sängyn alle tai hyppimällä sen päällä silloin kun sitä nostettiin. Kiitos avusta, Nido, taas kerran.

Nido osallistui aktiivisesti myös mattojen viikkaamiseen ja rullaamiseen.




Se suhtautui muutokseen jälleen kerran epäluuloisesti.  Sillä on ollut jokaiselle asuntomme matolle oma, tarkoin määritelty käyttötarkoituksensa (alemmassa kuvassa rullataan luunsyöntimattoa, ylemmässä viikataan piileskelyalustaa), joten muutos ei ymmärrettävästi ole kovinkaan toivottu. Kannatusta ei myöskään saanut päätöksemme siirtää olohuoneen rahi makuuhuoneeseen, jossa se tulee palvelemaan pennun portaina sänkyyn.

Ja tässä itse syyllinen uudelleenjärjestelyyn:



(Mistä tuota karvaa on noin paljon tullut? Onko pentu kenties sittenkin jääkarhu? Sopisi meille oikein hyvin, ei tämä täällä pyörivä olentokaan ainakaan koira ole...)

Pikkuherra on saavuttanut nyt seitsemän viikon häkellyttävän iän ja aloittelee juuri viimeistä viikkoaan kasvattajan hellässä huomassa Ruotsin Hedekasissa. Tasan viikon päästä jätkä matkaa kasvattajansa kanssa Göteborgin lentokentälle, jossa laumanjohtajamme pakkaa pojan matkalaukkuun ja tuo kotiin. 

Katsoimme äsken laumanjohtajan kanssa elokuvaa olohuoneessa, kun makuuhuoneen sängystä kuului vaimea vikinä. Nido on yksinäinen. Se vikisee vaimeaa vikinäänsä aina silloin, kun kaipaa muiden koirien seuraa. Silloin ei meidän leikittämiset tai hellimiset riitä. Kun voisinkin jotenkin sanoa sille, että pikkuveli on jo melkein lentokoneessa. Se kyllä selvästi tietää, että jotain on tekeillä. Se tuntuu tarkkailevan meitä tavallista enemmän, kuin odottaen että jotakin tapahtuisi hetkenä minä hyvänsä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kahdeksan tassua ja kymmenen vikkelää sormea kiittävät kommentistasi.