17.4.2009

Aquaholisti perheessä

Eilen ajauduimme sellaiseen pakkotilanteeseen, että Koda oli pakko raahata Ikeaan. Halusin vain raportoida ja täten ilmoittaa, että sekin onnistui ansiokkaasti. Ilmoitin Kodalle jo hyvissä ajoin ennen pääovia että tämä on nyt sitten herran elämän epämiellyttävin kokemus joka ei tule toistumaan koskaan. Eläin näytti kovin ymmärtäväiseltä ja suhtautui kierrokseen rauhallisesti sylissä nuokkuen. Ainoana vaatimuksena sillä oli se, että sen piti saada olla nimenomaan allekirjoittaneen sylissä. Laumanjohtajan käsivarsille joutuminen aiheutti hysteerisen vinkukohtauksen ja paniikinomaista sätkyttelemistä, joka - lets face it - on juuri sitä mitä jokainen mies haluaisi Ikeassa tehdä jos miehisyydeltään kehtaisi.

Kun päästiin kotiin, pojat auttoivat tv-tason ja pienen hyllykön kokoamisessa. Koda panosti lähinnä työkalujen pureskeluun, valmiiden huonekalujen päällä kävelemiseen sekä noin muutenkin yleisen kaaoksen luomiseen. 

Eilen tuli myös ensimmäinen sellainen hetki, kun harmitti ettei koira ymmärrä puhetta sanasta sanaan. Olimme kokoamisrumban jälkeen lähdössä pitkälle iltalenkille, kun törmäsimme parkkipaikalla juopuneeseen mieshenkilöön, joka oli pissaamassa autoa vasten. Koda istui päättäväisesti alas, katsoi minua ja sitten taas miestä. Nido suhtautui välinpitämättömämmin - se tietää jo, että ihmiset ovat pääosin eläimiä typerämpiä, Kodalle se sen sijaan oli selkeästi järkytys.

Muutto Ruotsista Suomeen on ollut Kodalle ilmeisesti niin kova pala, että se on kehittänyt itselleen juomisongelman. Ongelma ilmenee vesikupin ympärillä nukkumisena ja sen jatkuvana tyhjentämisenä. Se saattaa keskeyttää intensiivisen paininkin siksi, että on pakko päästä juomaan. 


Kaveri hei... Ensimmäinen askel on juomisongelman myöntäminen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kahdeksan tassua ja kymmenen vikkelää sormea kiittävät kommentistasi.