19.2.2009

Pieni kirja unettomuudesta, osa 1

Unettomuudessa on se mielenkiintoinen osatekijä, että se suurin siitä aiheutuva ahdistuneisuus ei johdu siitä itse nukkumattomuudesta. Vaan siitä, että on sen kanssa yksin. Että ainoa paikalla oleva henkilö (kuvassa alla) ei voi empaattisuuttaan edes teeskennellä, etteikö saisi aivan pirun hyvin nukutuksi ihan missä vaan, esimerkiksi kenkähyllyä vastapäätä.


Tietysti sekin on mahdollista, että se vaan vilpittömästi paneutuu esittelemään ahkeran emäntänsä aikaansaannoksia - trimmattuja tassunpohjia, joihin emäntä käytti päivästään sen osan, jonka olisi ehkä voinut käyttää myös koulutöihin. Että kyllä sitä nyt kelpaa köllötellä, varpaanvälit ilmavina.

Terveisiä vaan niille naapureille, jotka mahdollisesti tälläkin hetkellä (klo 02:30) miettivät, miksi en voi vaihtaa edes levyä välillä. Tiedoksi heille, että erinomaisen loistavia levyjä voi aivan hyvin kuunnella viisikin tuntia putkeen. 

Hyviä uutisia: pentukuvia luvassa perjantaina. 

Huonoja uutisia: tänään on vasta torstai.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kahdeksan tassua ja kymmenen vikkelää sormea kiittävät kommentistasi.