20.2.2009

Kesäfiilistelyä

En oikein ymmärrä niitä tutkimuksia, joissa väitetään että koirat eivät tunne kuten ihmiset, ja että ne ennen kaikkea eivät missään nimessä ole:
1) huumorintajuisia
eivätkä ainakaan tunne
2) mustasukkaisuutta

Toisaalta olen epäillyt jo pidempään, että Nido on vähintään puoliksi ihminen (toiselta puoleltaan kissa tai rusakko), mutta se joka tapauksessa osoittaa päivittäisellä käyttäytymisellään edelliset käsitykset vääriksi.  

Tuo humoristisuus ilmenee lähinnä uskomattomana komiikan ajoituksen tajuna. Esimerkiksi niin, että kun on vieraita kylässä ja keskustelu tyrehtyy, haetaan vessasta vessapaperirulla joka toimitetaan hieman revittynä suoraan vieraan syliin. 
Koska tämä puolison yötyöskentely on itselleni vielä hieman epämiellyttävä muutos, valvon puolison työ-öinä kolmeen tai neljään. Ja Nido nukkuu sikeästi. Sitten herään ininään ja tapittavaan silmäpariin n. kolmen tunnin kuluttua nukahtamisestani. Tarpeitaan ei siis missään nimessä voinut tehdä ulos iltalenkillä. Eikä ainakaan ilmoittaa vessahädästään niinä kolmena tuntina jotka emäntä iltalenkin jälkeen vielä valvoi. Ehei, piti odottaa että emäntä nukahtaa ja iskeä vasta sitten. 
Sen jälkeen piti nukkua siihen saakka, että isäntä tulee töistä (klo 08:00), ja sitten herättää molemmat heti kun isäntä on nukahtanut. Ja huomata vasta ulkona, että ei mulla oikeastaan olekaan enää kakkahätä. 

Asia erikseen on tuo mustasukkaisuus. Eräs tapaamani koiraihminen kerran naureskeli Nidon kärsivän ainoan lapsen syndroomasta, mikä on minusta erinomainen termi ilmiölle. 

Nidolla on aivan uskomaton, lähes yliluonnollinen kyky aavistaa/huomata/haistaa, että jollakin toisella koiralla on jotakin mielenkiintoista hallussaan. Ja sitten se jokin mielenkiintoinen pitää varastaa. Yleensä Nido on ryöstöretkillään niin törkeä, että toinen koira menee hämilleen ja silkasta hämmennyksestä luovuttaa saaliin Nidolle. Mikäli se ei toimi, Nido harhauttaa. Tuo kaikki olisi jopa ymmärrettävää, mikäli se oikeasti olisi kiinnostunut saaliista. Mutta ei se ole. Se ei koskaan syö keppejä oma-aloitteisesti, mutta varastaa ne muilta, heittää maahan ja pissaa päälle. Se pitää siis viimeiseen saakka kiinni siitä periaatteesta, että kukaan muu ei saa omistaa mitään. Lohduttavaa sinänsä, että mikäli tämä kotikoirana olo ei uravalintana lopulta kiinnostakaan sitä, sillä saattaisi olla edessään pitkä ura politiikassa.

En ole koskaan pitänyt kesästä, mutta nyt koiran myötä kesään on alkanut sisältyä niin paljon kivaa puuhailua, että sitä odottaa oikein innolla. Nidon kesäharrastuksiin kuuluvat auringonpalvonnan ja uimisen lisäksi erinäiset puutarhatyöt. Joita se on tähän mennessä harrastanut vain ja ainoastaan laumanjohtajan äidin kukkapenkissä. Siis näin:


Koska laumanjohtaja ei rivakasta kannustuksestani huolimatta kokenut tarpeelliseksi hakeutua insinöörikoulutukseen, oli kukkapenkin peittäminen laudoilla hänen käsityksensä hyvästä ideasta. Mikä johti tähän (kuva otettu samassa tilanteessa kuin edellinen):


(Minusta tuo ilme on selkeän omahyväinen. Tiedoksi vaan niille koiran tunteettomuutta tutkiville ihmisille.)

Kesää odotellessa.

Viimeisimmät pentutiedot: meidän ei ilmeisesti tarvitsekaan hakea pentua aivan Ruotsin länsirajalta saakka. Kennelistä ollaan tulossa luovutusviikonloppuna näyttelyyn Tukholmaan, joka on n. 300 kilometriä mieluisampi ratkaisu meille. Suunnittelimme alustavasti, että ajettaisiin Turkuun, yövyttäisiin siellä ja luovutuspäivän aamuna suunnattaisiin sieltä autolautalla Tukholmaan. Tämä siksi, että Tukholma-Helsinki-väli on 8-viikkoiselle koiranpennulle ulostuspoliittisista syistä aika saamarin paljon pidempi matka kuin Tukholma-Turku.

Saimme myös alustavasti tietää pentumme virallisen nimen: Bedarra Son Of A Witch. Ja se on siis joku näistä pötkylöistä (tai hamstereista, kuten kasvattaja itse sanoo):


Kaikki pennut ovat samanvärisiä ja oletettavasti silmiltään ruskeita. Meillä ei ole minkäännäköisiä vaatimuksia pennun ulkonäön suhteen, mutta tämän kuvan perusteella on kyllä pakko tykätä tuosta emon kuonon alla lymyilevästä pennusta. Juuri tuollaisia uranuurtajia tarvitaan! Ei välitetä siitä, mitä muut tekevät, vaan kuljetaan rohkeasti omia polkuja!

Pennuista pitäisi tulla tarkempia kuvia näinä päivinä, kun ovat saavuttaneet yhden viikon kunnioitettavan iän. Palaan asiaan heti kun saan lisää kuvia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kahdeksan tassua ja kymmenen vikkelää sormea kiittävät kommentistasi.