18.2.2009

Jään yli Seurasaareen...

Ajattelin tänään aloittaa Rajasaarella. 

Huomaan usein hehkuttavani saarta vastaantuleville koiranulkoiluttajille ja näissä taajaman pienemmissä koirapuistoissa myös painostavani koiranomistajia saarireissulle. Olen myös raahannut saareen kaikki perheenjäseneni sekä kaikki parhaat kaverini muutamaa järjestelmällisesti kieltäytynyttä lukuunottamatta. Saari on toki ainutlaatuinen paikka koirillekin, mutta meille kehä III:n sisäpuolella kasvatetuille se on myös erinomainen ulkoilupaikka. Koska laumassamme harrastetaan kohtalaisen paljon valokuvaamista, on saari meille erityisen loistava siksi, että koirista saa saaressa edustavia kuvia, joissa tausta on lähes luonnontilassa. Ja koirat onnellisella ilmeellä varustettuja. 

Nyt näkymät ovat erityisen kauniit, kun meri on jäätynyt Rajasaaresta Seurasaareen saakka. Jäällä on viikonloppuisin järjettömät määrät ulkoilijoita ja Nido väsyttää itsensä hetkessä juoksennellessaan Mäntyniemen (joo, koirilla on aika arvovaltaisia naapureita...) ja Rajasaaren väliä. Tässä viime päivien satoa: 



(En osaa yhtään sanoa, miten onnistuttiin saamaan Nido pysymään nätisti paikallaan kuvanoton ajan. Että ihan turha kysellä vinkkejä.)

(Kuvassa uhanalainen jäniskoira hyökkäämässä saaliinsa kimppuun.) 

Vaikka tuo kahdeksan viikkoa tuntuu pitkältä odotusajalta, tajuttiin tässä juuri jotain; meillä olisi pari pienimuotoista remonttiprojektia, joita ei luonnollisestikaan voi tehdä sitten, kun jaloissa pyörii kaikesta mahdollisesta kiinnostuva pentu. Kaiken muun hyvän lisäksi sain eilen uuden idean - haluaisin laattalattian meidän eteiseen ja yhden eteisen kaapin pois (olen ihan oikeasti sitä mieltä, että eteisessä voi olla liikaa kaappitilaa). Viileä laattalattia olisi aivan taatusti tervetullut ylellisyys koirillekin, vaikka Nido onkin sitä tyyppiä, joka ottaa kesäisin aurinkoa parvekkeella ja änkee väkisin saunaan.

Luulisi muuten, että koira joka ei ole ollut yli puoleen vuoteen yhtään yötä erossa laumanjohtajastaan, käyttäisi yönsä lähinnä eteisessä johtajansa perään ulvoen. Juu, ei meillä. Koira oli kuulemma tullut aamuyöllä yövuorosta palaavaa laumanjohtajaa vastaan äärimmäisen laiskana, laskeutunut vaivoin sängystä, käynyt eteisessä heilauttamassa häntää pari kertaa ja kiivennyt takaisin emännän (joka ei siis suinkaan tähän herännyt) viereen nukkumaan.

Aijoo: terkkuja Rockylle ja kiitos iltapäiväisestä leikkiseurasta! Meillä ollaan sen jälkeen nukuttu koko ilta tyytyväisenä eteisessä. Ja annettu iskän ja äiskänkin nukkua rauhassa.


(Tässä illan aikana on muuten ilmennyt myös, että Nido ei ilmeisesti arvosta Nina Simonea. Viheltelee tuskissaan mukana, kun emäntä fiilistelee Simonea levyltä.)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kahdeksan tassua ja kymmenen vikkelää sormea kiittävät kommentistasi.